Urho Kekkosen Kansallispuisto-Erämaavaellus

Erämaavaellus Urho Kekkosen Kansallispuistoon 4-8.7.2018

Tätä vaellusreissua olen suunnitellut jo pitkään, puntaroinut eri reittejä ja leiripaikkoja. Kohteen valinta oli kuitenkin helppoa, koska Paratiisikuruun oli päästävä käymään.
Paratiisikuruun pääsee kätevimmin Aittajärven kautta. Retkikartta: Aittajärvi

Sarvijoen varrella: Punahonkaa haistelemassa

Lapin puhtaat vedet Ukk puistossa

 Viikko ennen reissun alkua alan tehdä varustelistaa. Nelisen päivää lähtöön ja Savotta 906 putkirinkka ja vaimon 65 litrainen
Biltemasta hankittu rinkka löytää tiensä olohuoneen lattialle. On tuossa lattialla jo aika kasa kaikenlaista kampetta kertynyt ja lienee siinä myös turhaa tavaraa. Olin kuivannut jo aiemmin 4 pakettia
rotukarjan vähärasvaista (10%) naudanlihaa. Siinä kaikki kuivatut tuotteet tälle reissulle. Lisäksi mukaan tulee riisiä, makaroonia, tuoretta leipää, puuroainekset jne. Leivän paino hieman yllätti kun aloin niitä puntaroimaan.
Noin 50g kpl ja yhteensä 32 kpl mukaan. On siinä aivan liikaa turhaa painoa raahattavaksi rinkassa mutta nyt ne otetaan kuitenkin mukaan.  Seuraavaan reissuun lähtee näkkileivät matkaan. Ylellisyys tuotteena otin myös kananmunia 9 kpl. Rinkka tietysti matkan aikana keventyy kun jatkuvasti syö kuormasta.

Vaeltajat Paratiisikurussa tauolla 2018-UKK kekkospuisto

Ensimmäisen kerran, kun rinkkoja pakkailin ja puntarissa niitä käytin, huomasin, että on aika rankalla kädellä karsittava ylimääräistä tavaraa pois. Pelkkä kuvauskalusto painaa noin 6 kg ja siitä ei voi ihan mahdottomia ottaa pois. Lopullisessa ja viimeisessä rinkan pakkauksessa oma rinkkani painoi 24-25 kg.
Vaimon rinkka taas heilautti puntarin lukemaan 13 kg ilman vesipulloja ( 2 kpl 0,5 litraa)
Painoa keventääkseni jätin pois teltan, makuupussien ja kamerajalustan suojapussit kotiin. Makuupussit tungin rinkkojen yläosaan tiukkaan pakettiin. Tämä on tehokas tapa
saada kaikki pienet koloset rinkasta hyötykäyttöön. Gopro Hero5 action cam sai jäädä kotiin, samoin muutama vara-akku. Kahvipannu jäi matkasta myös pois turhana kapistuksena.
Teet ja kahvit saa keiteltyä kattilassa vallan mainiosti.
Vaimon rinkkaan ei minulla ollut täyttä luottamusta, mutta se kuitenkin kesti kohtuullisen hyvin tämän reisssun, mitä nyt hiukan yläosan pussin suu taas jälleen kerran hiukan repeytyi. Olen jo aiemmin sitä neulonut ja vahvistanut.
seuraavaan reissuun täytyy hankkia vaimon käyttöön luotettava ja kestävä rinkka. Omaan Savotta 906 rinkkaani taas luotin täydet 100% enkä pettynyt!

Poroaidan ylitys Maantiekurun polulla Sudenpesälle mennessä.

Sotavaaranojan ylitystä kelopuista siltaa pitkin Urho Kekkosen Kansallispuistossa 2018

Siinä on rinkka joka on tehty kestämään. Satuin vielä tapaamaan UKK puistossa Sudenpesän varauskammilla savotta rinkan yhden suunnittelijan ja kehittäjän. Tämä mies on kouluttanut sodankylässä sissejä työkseen ja tietää mistä puhuu.

Siinä nuo rinkat nyt odottavat pulleina ja aivan täyteen pakattuina matkalle lähtöä. Nokialta lähdemme liikkeelle illalla Tiistaina 3.7.2018 määränpäänä Pohjanmaa ja Lappajärvi.
Lappajärvellä olemme yötä ja Keskiviikko aamuna starttaamme auton keulan kohti Lapin erämaita.
Vaimo aloittaa ajourakan ja päästelee hyvän matkaa yli puolenvälin. Saariselän kohdalla oli pelkkää sumua ja näkyvyys paikoin lähes olematon.  Retkikartta: Aittajärvelle menevä hiekkatie alkaa tästä

Aittajärvelle vievä hiekkatie oli kuoppainen ja auton iskunvaimentimet ei varmasti siitä menosta tykänneet. Auton nopeusmittari kävi reilusti yli 80 km/ h suorilla.
Tämä meidän auto on jo käytännössä myyty autoliikkeeseen ja uusi Opel astra saadaan tämän reissun jälkeen.  Retkikartta: Aittajärven telttaleiripaikka
Aittajärvellä sitten laitettiin leiri pystyyn puron varteen. Käytiin vielä iltalenkki tekemässä Suomun Kolttakentille ja Snellmanin majalle. Gps jälki-Aittajärvi-Snellmaninmaja

Suomujoen ylitystä Aittajärvellä

Suomujoen ylityspaikka tietysti tarkistettiin aamua varten ja kokeilun siitä mennä Sievin Light Boot saappailla, mutta ei ne varret oikein riittäneet. Hiljaista oli Aittajärvellä, ei ollut muita telttailijoita.
Kylmälaukku oli matkassa ja se aamulla palautettiin auton peräkonttiin. Laukusta löytyi muutama kalja ja lonkero, jotka nautiskelimme illan aikana. Ei ollut mikään lämmin ilta +12 astetta näytti lämpömittari, mutta mukavasti siinä tarkeni iltaa istu kun laittoi sopivasti lämmintä vaatetta päälle. Nukkumaaan menimme joskus puolen yön jälkeen. Gps jälki Aittajärvi-Sudenpesä

Suomujoen kolttakenttä

Snellmaninmaja

Poroaidan ylitystä Maantiekurun polulla-Matkalla Sudenpesälle

Torstai 5.7.2018. Aamulla heräilimme ilman kiirettä. Aamupalaa, kuvaamista ja leirin purkua. Aamu on pilvisen harmaa eikä lämpötilakaan ole kovin korkealla. Marssimme Suomujoen ylityspaikalle ja riisumme Sievin jalkineet vaihtaen ne feikki kroxeihin. Tuossa puuta vasten on ohuista kepeistä tehtyjä
sauvoja. Retkikartta: Suomujoen kahluupaikka

Vaelluskengät Sievi Light Boot Laces 04/Red-UKK puisto

 Testaan ensin joen ylityksen viemällä oman Savotta rinkkani yli. Jätän lantiovyön aukinaiseksi mutta tuntuu rinkka aika huteralta ja huojuvalta tällä tavalla. Onhan tässä köysi tukena ja sauva vielä varmistamassa joen ylitystä. Päätän pitää lantiovyön kiinni ja eikun menoksi. sauvaa oikeaan käteen ja vasemman renteen ympärille pyörittelen
köyden. Ylitys sujuu ongelmitta helposti. Joen keskipaikkeilla on vesi matalaa ja kääntyy virtaamaaan poikki joen. Toisella puolen rantaa on joen syvin kohta joka ulottuu minua lähes polven tasolle. Rinkan heitän selästä ja lähden hakemaan vaimon rinkkaa.

Lähdetään tavoittelemaan Sudenpesän varauskammia. Emme ole varanneet itse kammia vaan laitamme teltan pystyyn sinne maisemille. Hetken talsittuamme vastaan tulee vanhan kodan jäänteet. Helanderin kodan katto-osuus ja muutama ylin hirsikerta on suojattu katoksella. On se mukava nähdä näitä lapin entisaikojen rakennusperinne jäännöksiä. Retkikartta: Helanderin kota

Jatkamme Maantiekurun kivikkoista polkua eteenpäin, välillä juoden puroista ja lähteistä. Vesi on puhtaan näköistä ja juomakelpoista sellaisenaan. Kannamme kahta 0,5 litran ohutta muovipulloa mukana täyttäen niitä aina tarpeen tullen.
Maantiekurun polku on melko yksitoikkoista ja samankaltaista maastoa. Vähän ennen sotapäätä avautuu rehevä kohta maastossa eteemme. Tässä on runsaasti erilaisia kukkia ja kasvillisuutta, mutkittelevan kirkasvetisen puron molemmin puolin. Poikkeamme polulta oikean käden suuntaan kohti Sotavaaranojaa.  Retkikartta: Nousu Sotapäälle
Nyt on sitten noustava 280 metriä korkealle tunturiin.

Nousu tunturiin 

Tunturilla kasvaa mäntymetsää ja on helppokulkuista edetä. Hikeä tietysti tämäkin nousu vaatii mutta ei täällä erämaassa auta valittaa, on vain mentävä kohti määränpäätä.

Ykkösvaeltaja meinaa jo hiukan hermostua ja kyselee matkan pituutta Sotavaranojalle. En ala tarkemmin mittaamaan matkaa, annan vain hiukan epämääräisen arvion matkasta. Mukavan näköistä kuivaa kangasmaastoa, joukossa muutamia suuria mäntyjä ja jokunen kelopuu. Tuolla edessä jo kuuluu veden pauhu ja matkaa enään reilu sata metriä. Retkikartta: Sotavaaranojan tulipaikka

Sotavaaranojan tulipaikka

Lähdemme jatkamaan matkaa kohti Sudenpesää.

Sotavaaranojan tulipaikka on
tämän ojan toisella puolella. saa näitä Lapin ojia, jokia ja puroja joskus hiukan ihmetellen katsella. Ei aina etelän ihminen tahdo uskoa joeksi matalaa ja muutaman metrin levyistä uomaa. Tämä Sotavaaranoja on uskomattoman hieno tällä kohtaa. Ylävirrassa oja on matala ja leveä mutta tässä kallioisessa kohdassa se kapenee pieneksi vesiputoukseksi joka jatkaa
virtaamista kapeahkoa parin metrin korkuista pystysuorista seinämistä muodostunutta uraa pitkin, jatkuakseen taas hetken päästä leveämpänä ja matalana mutkittelevana uomana.

Tässä on hyvä paikka hiukan levähtää ja syödä. Kuvaaja ei tietysti pysty paljon lepäilemään kun on niin runsaasti kuvauskohteita. Vaimo tuossa makaa selällään tulipaikan penkillä ja kerää voimia loppumatkan raskaalle osuudelle.

Pakkaamme rinkkoihin evästarpeet, kattilan ja keittimen jatkaaksemme taivallusta. Polku kulkee ojan vartta eteenpäin tarjoten hienoja näkymiä ja maisemia. Vajaa kolme kilometriä tässä saa tallustella ennen kuin saavutamme Maantiekurun polkuristeyksen. Retkikartta: Maantiekurun polkuristeys
Siitä suunta vasemmalle tunturiin. GPS on kätevä laite ja helpottaa suunnistusta kun ei tarvitse paperikarttaa jatkuvasti tuijotella.
Tietysti kannattaa painaa mieleen missä maaston kohdassa milloinkin ollaan, jos vaikka gepsi hajoaa kesken matkan niin voi siirtyä karttaan ja kompassiin vaivattomasti.

Lähdetään nousemaan Kaarnepään kylkeä, ei kuitenkaan aivan huipulle asti. Matkan tässä vaiheessa tuntuu jaloissa nämä kävellyt kilometrit, nousun ollessa melko jyrkkää.
Korkeuksiin kiivetessä alkaa puusto mataloitua ja koivikot matelevat jo aika lähellä maata. Reitin korkeimmalla kohdalla maisemaan avautuu tunturia tunturin perään joka puolella, minne vain päätänsä kääntää.

Paistaa vielä aurinko ja haalea sateenkaari loistaa idän suunnassa. Tästä vielä laskeutuminen jyrkkää rinnettä alaspäin, sammaleiden peittämien kivikkojen ja kuoppien väistelyä. Sudenpesälle vievä kivikkoinen polku tulee pian eteemme ja jatkamme siitä eteenpäin. Retkikartta: Sudenpesälle vievä polku

Vaimo meinaa jo hermostua kun ei matka tahdo loppua ollenkaan. Kysyy matkaa määränpäähän. Katson gps laitteesta matkan noin suurinpiirtein ja näkyy sinne Sudenpesän varauskammille olevan vielä yli kilometri taivallettavaa. Kohta ollaan perillä, 600 metriä on matkaa, sanon ja yritän piristää väsynyttä vaeltajaa. Retkikartta: Sudenpesä varauskammi
Päästiin vihdoin perille. Oli aika mahtava tunne päästä heittämään painava Savotta rinkka tantereeseen pitkän ja rasittavan päivän päätteeksi. 18,4 km tuli matkaa Aittajärveltä tänne Sudenpesälle.

Leirielämää Sudenpesällä

Sudenpesä varauskammi

Teltanpaikkaa etsittiin hetken ja löysimme paikan Sarvijoen varresta läheltä virallista tulipaikkaa. Tässä on hyvä nukkua veden virtaavaa ääntä kuunnellen. Tarppi vielä teltan katoksi puihin kiinni. Seuraavalle reissulle täytyy ottaa mukaan muutama pyykkipoika jolla saa kiristettyä tarpin
harjanarun ja kankaan toisiaan vasten kiinni, nyt se on hiukan laskoksilla koko tarppi. Ei tuota tarpin kiristämistä nyt jaksa innostua säätämään koska ei ole luvattu mitään
kovia sateita. Telttahan myös pitää vettä! Pääasia on saada tavaroille suojaa ja varjoa itse teltalle auringon paisteen varalle.

Perjantai 6.7.2018
Tuli nukuttua ihan kohtuu hyvin teltassa Sarvijoen varrella. Keli on pilvinen mutta näkyy siellä täällä myös sinistä taivasta tuntureiden päällä. Upea paikka tämä UKK puisto. Saariselällä olemme käyneet kerran aiemmin vuonna 2011 Maaliskuun paikkeilla hiihtelemässä. Urho Kekkosen Kansallispuisto on perustettu 1983. Puisto on Suomen toiseksi suurin Kansallispuisto. Täällä riittää
tunturia tunturin perään ihailtavaksi ja kuljettavaksi.

Paratiisikuru

Paratiisikuru

Alkuperäinen reittisuunnitelma oli Aittajärvi-Sudenpesä-Muorravaarakan ruoktu varaus ja autiotupa-Pälkkimäojan laavu. Päätettiin kuitenkin että ollaan tässä kolme yötä. Raskas oli taival ensimmäisenä vaelluspäivänä ja tuntuu mukavammalta perustaa
leiripaikka pidemmäksi aikaa ja tehdä päiväretkiä lähimaastoon. Turhaan väsyy kun kantaa raskasta rinkkaa jatkuvasti selässä pitkin tuntureita joka päivä. Kevyellä varustuksella pystyy paremmin kuvaamaan ja katselemaan maisemia.
Tänään menemme katsomaan UKK puiston hienointa maisemaa. Paratiisikuru tuolla odottaa tuntureiden sokkeloissa vaeltajia. Aamupalan syötyämme heitän Savotta 906 putkirinkan selkääni. Rinkkaan pakkaan kaksi pientä vesipulloa, kameravarusteet, ruokaa, sadevaatteet, keittimen ja pientä lisävaatetta. Tyhjä Savotta rinkka painaa 2,5 kg ilman ylä kaarta, tämän päivän kokonaispaino lienee noin 8 kg.
Vaimo pääsee reissuun ilman rinkkaa ja on kovin tyytyväinen tähän ratkaisuun.

Paratiisikuru

Kello on 11:45. Rinkka lennähtää tottuneesti ja kevyesti selkään ja matka voi alkaa. sarvijoen reunaa alavirtaan päin tallustelemme. Hieno matala kirkasvetinen joki kivikkopohjineen. Nestehukkaa ei tarvitse täällä jokien ja purojen varsilla kärsiä, senkus vaan kourakuppinsa upottaa raikkaaseen veteen ja juo janoonsa.
Tuli yhtäkkiä mieleen Hero kuutosen akut! Unohdin ne vara-akustot teltalle. Ei auta kun  palata hakemaan ne leiripaikalta. Onneksi muistin tässä vaiheesssa asian kun matkaa oltiin kuljettu vasta parisensataa metriä. Gps jälki-Aittajärvi-Sudenpesä-Paratiisikuru

Sarviojan varaus ja autiotupa

Paratiisikurulle polku vie Sarviojan varaus ja autiotuvan kautta joen yli. Varaustuvan puolella oli muutama vaeltaja ollut yötä ja siinä vaihdettiin pikaiset kuulumiset. Retkikartta: Sarviojan autio ja varaustupa


Joen ylityksen jälkeen on pientä nousua, koska menemme Paratiisikuruun tätä polkua joka kulkee korkeammalla kuin toinen puronvartta menevä polku. Kohta alkaa maisema muuttua
puuston suhteen vähäisemmäksi. Matalia vaivaiskoivuja kasvaa siellä täällä harvakseen ja suurin osa koivuista matelee maanpinnassa. Muutama lyhyt mänty erottuu joukosta. Taivas repeää pilvistä ja auringon lämpö
saa vaimon keventämään vaatetustansa. Paratiisikurulta virtaava puro menee tuossa vasemman käden puolella. Kohta joudumme sen ylittämään kahlaamalla matalassa vedessä. Taas Sievin Light Boot Lance kengät pääsevät maistamaan Lapin raikkaita vesiä. Hyvin nämä jalkineet toimivat vaativissa tunturiolosuhteissa.  Retkikartta: Paratiisikuru

Paratiisikurusssa tauon paikka

Paratiisikurun alkupää avautuu rehevänä vihreänä keitaana keskellä karua tunturialuetta. On tämä ihmeellinen paikka! Puro virtaa mutkitellen kurusta alas kohti Sarvijokea.
Vihreää ruohoa, katajapensaiden rivistöt, lumikenttä jossa käyn kävelemässä ja jättämässä kenkäni jäljet. Ainutlaatuinen paikka joka ei ole ihan jokaisen vaeltajan saavutettavissa, koska tänne on matkaa Aittajärveltä kävellen yli 20 km.
Istumme puron varteen ja juomme kupposet teetä muutaman leivän kanssa. Jälkiruokana rinkasta löytyy kummallekkin pienet muffinssit, suklaata ja pähkinöitä. Näemme ensimmäiset porot vaellusreissullamme. Kaksi poroa lähes törmää taukopaikallemme. Säntäävät kuitenkin pois meidät huomattuaan.

Jatkamme kohti kurun päätyä jossa virtaa pieni vesiputous suuren lumikentän sisään. Ennen tätä, polku nousee korkeammalle ja alhaalla avautuu pieni pyöreä lampi. Paratiisikurun päässä on vielä suurempi lampare jossa käymme kääntymässä.
Kiivetään vielä Ukselmapään suuntaan jokusen matkaa ihastelemaan Paratiisikurua korkeammalta. Kummasti se aika täällä menee nopeasti, nyt on vain lähdettävä takaisin päin leiripaikkaa kohti. Menemme takaisin samaa polkua jota tulimme.
Laitan Hero 6 kameran kuvanvakauttajineen rinkkaan, koska se helpottaa loppumatkan kulkemista, ei tarvitse pitää kädessä kilon painoista mötikkää. 15,6 km tuli päivän matkaksi välille Sudenpesän Varauskammi-Paratiisikuru-Sudenpesä. Lämmin päivä oli! Lämpömittarista katsoin lämpötilaa ja se näytti +28 astetta.
Tehdään iltasella pieni kuvaus reissu Sarvijoen toiselle puolelle kohti ylävirtaa. Käymme katsomassa kahta lampea ja palaamme takaisin telttapaikalle. Reilu kilometrin lenkki siitä tuli. Retkikartta: Illan kuvauskeikka


Lauantai 7.7.2018
Heräämme yhdeksän jälkeen aamulla Sudenpesän maisemilta Urho Kekkosen Kansallispuistosta. UKK puisto kuulostaa hiukan sateiselta teltasta käsin näin aamutuimaan. Kaivan lämpömittarin esille ja katson lukeman joka näyttää +14 astetta.
Aloitellaan leirielämän perustouhut pienen tihkusateen laskeutuessa harmaalta taivaalta. Sen verran on keli viileä, että puen merinovilla kerraston housuosan jalkaan ja fleece takkia päälle. Vaimo on laittanut kevyttoppahousut jalkaansa ja huppu tiukasti päässä istuu ja syö aamiaista.
11:41 saaamme itsemme liikkeelle tänä aamuna. Vaeltelemme Sarvijoen vartta alavirtaa kohti Sarviojan autio ja varaustupaa. Mukavan näköinen on tämä jokivarsipolku. Tihkusade on loppunut vaikka taivas näyttäytyy edelleen harmaana. Gps jälki-Lauantai reissu Sarviojan vartta alaspäin

Vaihdoin Garmin gps laitteeseen uudet akut. Nämä ovat sitten viimeiset täydet akustot! Ladata en gps akkuja pysty täällä erämaassa, mutta virtapankista saan syötettyä laitteeseen tarvittaessa poweria.
Matkan varrella on tullut huomattua ettei kannata liikaa ahnehtia ja juosta kieli pitkällä kohteesta toiseen. Ainakin meille sopii tämä rauhallisempi siirtymätahti ja oleilu samalla leiripaikalla pidempään. Tässä Sudenpesän maisemilla olemme viihtyneet todella hyvin.

Joen varressa kasvaa valtavan kokoinen mänty. On siinä petäjällä kokoa lapin puuksi. Vaimon kädet ei alkuunkaan ylety puun ympäri. sarviojan Varaus ja autiotuvalla ei ole tänään ketään.
Pikainen kurkistus hämärään kämppäään ja matka jatkuu taas jokea seuraten.
Matkan edetessä alkaa tulla kuuma. Heitän päällystakin rinkkaan ja jatkan matkaa teepaidalla ja ohuella pitkähihaisella. Vaimo keventää myös vaatetusta.
Pidämme taukoa joen varrella hiekkatörmällä istuen. Joesta raikasta vettä ja rinkasta pähkinöitä ja suklaata. Näillä pärjää ja jaksaa marssia erämaassa taas hetken.
Tauon aikana tulee vilu puseroon! On taas kaivettava rinkasta takkia päälle. Ilma on viilentynyt taas äkisti, välillä pilvestä esiin tullut aurinko on taas paennut pilven taakse, pudottaen samalla lämpötilaa monella asteella. Retkikartta: Kahvi ja teetauko tulipaikalla

Sarvijoen varrella tulipaikalla

Pidämme tee hetken joen varren tulipaikalla, noin 7 km päässä telttapaikalta. Tässä on epävirallinen nuotiokehä ja kelopuu jossa on mukava istua. Tästä lähdemme takaisin päin suurinpiirtein samaa reittiä.
Iltasella teen kuvausmatkan Sarviojan varteen alavirtaan päin. Vaimo jää telttaan lukemaan kirjaa.

Olemme UKK puistossa Aittajärvellä. Illalla käymme Suomun kolttakentillä ja Snellmanin majalla patikoimassa. Osa 1/5 Videon seuraavassa osassa ylitämme Suomujoen seuraavana aamuna ja lähdemme etenemään kohti Sudenpesän varauskammia.Vaellus erämaassa- Urho Kekkosen Kansallispuisto. Vaellus Lapin erämaassa. Vaellus Lapissa-Aittajärvi

Sunnuntai 8.7.2018
Leirin purkaminen alkaa kuuden jälkeen aamulla. Kahdeksan paikkeilla on leiri purettu, syöty aamupala ja rinkat pakattu. Otan suunnan kompassilla Karnepään huippua kohti.
Tästä on kovaa nousua Sudenpesän takaa tunturin päälle. Pistää vähän puuskuttamaan vaikka Savotta 906 putkirinkka on keventynyt monta kiloa. Arvioin oman rinkan painoksi 20 kg. Vaimon rinkka painaa nyt noin 11 kg. Retkikartta: Kaarnepää tunturi
Näkymät paranee mitä enemmän hikoilee! Puiden pienentyessä alkaa näkymään tunturia joka puolella. Kaarnepään päältä otan suunnan Kuotmuttipäälle. Kohta tulee mutkitteleva polku vastaan ja lähdemme seuraamaaan sitä.
Polku vie Kuotmuttipäälle. Kuotmuttipään huipulta suuntaamme tunturia alas päin Maantiekurun polkua kohti. Myös täältä löytyy polku jota kävelemme eteenpäin. Retkikartta: Kuotmuttipää tunturi

Vaellus Lapin erämaassa- Urho Kekkosen Kansallispuisto Osa 2/5. Erämaavaellus Lapissa jatkuu Suomujoen ylityksellä. Ylitys sujui hyvin ja matkaamme tästä Sotavaaranojalle josta jatkamme kulkua Kaarnepää tunturin kylkeä Sudenpesän varauskammille. Vaellus Lapissa-

Vettä meillä on ainoastaan kaksi puolen litran pulloa. Ei täältä pikku lammista viitsi ottaa vettä, vaan kävelemme suoraan Maantiekurun polulle ja siellä olevalle tulipaikalle. Tästä suunta Aittajärvelle. Kaikki purot ja lähteet oli tietysti Maantiekurun polulla toiseen suuntaan, ja en viitsinyt poiketa
vasemman käden suuntaan olevalle purolle täyttämään juomapulloja, jotka ovat olleet jo tyhjänä kauan. Juomme vasta Suomujoen kirkasta vettä joen ylityspaikalla. Aika moinen jano
oli päässyt tulemaan!
Joen ylitys sujuu ilman kommelluksia ja kuljemme sen muutaman satametriä P-paikalle ja lastaamme rinkat autoon ja painamme Aittajärven kuoppaista tietä melkoisen lujaa. Päivän patikointi oli noin 12 km.  Gps jälki-Sudenpesältä takaisin Aittajärvelle

Sudenpesän maastossa kaikki hyvin. Heitän Savotta 906 putkirinkan selkääni ja nyt siellä on vain alle 10 kg painoa. Päiväretki vie vaeltajat Urho Kekkosen Kansallispuiston parhaimmille paikoilla Paratiisikuruun. UKK puisto näyttäytyy tänään aurinkoisena ja lämpimänä. Saariselkä on mukava paikka ja vieläpä tämä erämaa osa. Vaellus Lapin erämaassa- Urho Kekkosen Kansallispuisto Osa 3/5. Vaellus Lapissa-Paratiisikuru

Mukava oli vaeltaa Ukk puiston erämaa-alueella. Vaelluksen jälkeen peseytyminen puroissa ja jokien raikkaissa vesissä piristivät kummasti väsynyttä kulkijaa. Ruokaa oli hiukan liikaa mukana. Tuoretta leipää jäi kymmenen palasta syömättä (500g)
Pähkinäpusseja 2 kpl(400g) , hiukan puuroaineita ja pieni rasiallinen voita oli myös turhaan matkassa. Hyvä on tietysti olla ruokaa mukana, vaikkapa yhden päivän annokset, mutta Sudenpesän perusleiristä ei ole kuin reilu 10 km matkaa Aittajärvelle jossa on auto parkissa, joten ylimääräiselle ruualle ei ole tarvetta rinkassa turhan painona olla.
Yhden varavirtapankin olisi voinut jättää kotiin ja sittenkin olisi virtaa ollut ihan riittämiin ja tarpeeksi varastossa. Painaa se virtapankki kuitenkin 250 grammaa.

#finnishnature-Erämaa seikkailu jatkuu! Päiväretki Sarviojan varaus ja autiotuvan kautta jokea(Sarvijoki) seuraten myötävirtaan.Vaellus Lapin erämaassa- Urho Kekkosen Kansallispuisto-Saariselkä. Osa 4/5. Lauantai 7.7.2018. UKK puisto-#päiväretki-

Sään puolesta oli tuuria kun ei suuremmin satanut. Pientä tihkusadetta yhtenä aamuna ja sekin loppui saman tien. Lämpötila oli vaeltamiseen myös sopiva. Vaelluksen lämpöisin päivä oli Perjantai 6.7.2018 kun lähdimme päiväreissulle Paratiisikuruun.

Vaellusreissun viimeinen päivä alkaa varhain aamusta. Leirin purkaminen, aamupala ja rinkan pakkaus, siinä sitä on aamun touhuja. Lähdemme Sudenpesän varaus kammin pihapiiristä oikaisemaan tuntureiden yli. Kaarnepää ja Kuotmuttipää tunturit. Vaellus Lapin erämaassa- Urho Kekkosen Kansallispuisto-Saariselkä. Osa 5/5. Sunnuntai 8.7.2018. UKK puisto-#päiväretki-Polkujuoksu-

Lämpö kipusi reilusti yli kahdenkymmenen, lämpömittarin näyttäessä parhaimmillaan +28. Onneksi tuuli vilvoitti matkaa tunturin laidalla. Tästä on taas mukava lähteä kotiin suunnittelemaan uusia reissuja.

Vaellus UKK puistossa kesällä 2018. Aittajärveltä lähtö ja poikkeaminen Sotavaaranojalla. Sotavaaranojan tulipaikalta patikointi tuntureiden yli Sudenpesän varauskammille jonne perustimme telttaleirin. Retki Paratiisikuruun oli unohtumaton elämys sään suosiessa vaeltajia. Kyllä erämaassa on mukavaa vaeltaa ja olla.

Erämaata etsimässä- Urho Kekkonen National Park-Erämaavaellus-Paratiisikuru-Retkeily Suomen Lapissa.

Cattails by Kevin MacLeod  http://freemusicarchive.org/music/Kevin_MacLeod/Thatched_Villagers/Cattails_1621

Attribution 3.0 Unported (CC BY 3.0) https://creativecommons.org/licenses/by/3.0/

Maanmittauslaitoksen avoimen tietoaineiston lisenssi 16.1.2015 alkaen https://www.maanmittauslaitos.fi/avoindata-lisenssi-cc40

Riisitunturin Kansallispuisto 2016

Torstai 7.7.2016 Torstai yönä satoi kaatamalla vettä. Aamulla yhdeksän aikoihin sängynpohjalta noustessa sää näytti suosivan vaeltajia. +16 astetta ja puolipilvistä. Posiolle, Riisitunturin kansallispuistoon menemme patikoimaan tänään.
Retkikartta:Riisitunturi parkkipaikka

Säätila näyttää suosivan tänään! Pilvipoutaa, lämpötilan ollessa noin +16 astetta. Parkkipaikalla on aika runsaasti autoja, seassa muutama asuntovaunu. Aloitamme vaelluksen kohti Riisitunturin huippua takit päällä. Hetken talsittuamme kohti huippua valuu hikipisara poikineen pitkin selkämystä ja on aika keventää vaatetusta. Takit reppuun ja hyttysemulsiota iholle.

Retkikartta:Polkuristeys


Tästä polkuristeyksestä pääsee Riisitunturin autiotuvalle ja Riisitunturin huipulle. Valitsemme suunnaksi vasemman käden puoleisen polun, joka vie suoraan tunturin laelle. Reitti on helppokulkuista, vaikkakin nousua riittää. Sepelillä päällystetty siloiteltu polku, jota voi kävellä vaikka tanssikengillä.
Retkikartta:Tapion pöytä

Erikoisen näköinen kuusi tässä polun varrella kasvaa! Tapion pöydäksi sitä kutsutaan. Kuusi jonka vyötärö on todella leveä suhteessa pituuteen. Kuusen juurella on pidetty muinoin uhrimenoja, uhraten metsän kuningas Tapiolle ensimmäisen metsästyskauden tuloksia.

Keli on vaeltamiseen mainio, vaikka tänäänkin säätiedoite lupaili Posiolle satunnaisia sadekuuroja. Lämpötila kohoaa noin +18 asteeseen ja varsinkin nousuissa alkavat hikipisarat kastelemaan paidan selkämystä. Maisema ja näkymät sen kun paranee, kavutessa tunturin kylkeä kohti huippua. Täältä avautuu huikea näkymä Yli-Kitka järvelle! Tuolla taas tarkka silmä näkee Rukatunturin laskettelurinteet. Onneksi keli on muuttunut hiukan, pilvipeitteen repeillessä ja auringon ajoittain näyttäytyessä. Sään suhteen on aivan tuuri peliä, kuinka pitkälle täältä maisemaa näkee. Pilvien roikkuessa matalalla, näkymä supistuu huomattavasti.

Retkikartta:Riisitunturin huippu

465,3 metriä merenpinnasta kohoaa Riisitunturin korkein kohta. Täällä sitä taas ollaan! Päätä kannattaa pyöräytellä joka suuntaan, ihailla Suomalaista luontoa ja näkymää. Monimuotoista metsää, suota, järviä sekä lampia. Ei mikään yleisömenestys, ainoastaan yksi pariskunta räpsii valokuvia tunturin laelta. Tästä alamme valumaan kohti Soilun laavua. Ennen laavua on Pieni pitkulanmuotoinen Ikkunalampi. Osuva nimi keksitty tälle lammelle! Lammen suuntaan katsoessa näyttää siltä kuin vesi yhtyisi kaukana olevaan Yli-Kitka järveen. Korkealla tunturilla sijaitseva lampi ja sen takana pudottautuva jyrkänne hämää silmää osuvasti.

  Retkikartta:Ikkunalampi

Kohta tulee vastaan Pikku Riisitunturin polkuristeys josta menemme vasemmalle.
Retkikartta:Pikku Riisitunturin polkuristeys

Jälleen pientä nousua Pikku Riisitunturille. Tässä kohdin on pitkälti pitkospuita laitettu polun päälle suojaamaan vaeltajan kenkää suoveden kosteudelta. Tämä on tätä ylös alas kulkua vuoron perään. Käymme ainoastaan kääntymässä Soilun laavulla. Laavun jälkeen saa kenkä maistaa kosteaa suoturpeen makuista vettä! Väkisin tässä matalavartinen perus vaelluskenkä kastuu. Ei auta valittaa, on painettava eteen päin vaikka uimalla, jos ei muuten pääse.

Onneksi ei kuitenkaan tarvitse uimasille ruveta, vaikka polku-ura alkaa muistuttaa paikoitellen pientä puroa. Nyt ollaan tukevasti pitkospuiden selässä, katse suunnattuna kohti Riisisuon niittylatoa. Metsänlaidasta aukeaa suo, jota on hyödynnetty aikoinaan karjan rehun keräämisen muodossa. Tällä suolla on kaksi latoa, joista toinen on lähes luhistunut kasaan. Kovasti sai tehdä aikoinaan heinämies/nainen töitä, kerätäkseen heikosti tuottavalta suoniityltä eläimille rehut. Työpäivä alkoi aamulla neljältä, loppuen vasta ilta yhdeksältä.

   Retkikartta:Riisisuo niittylato

Vaihteleva maasto jatkuu. On puroja suota ja paljon erilaista mielenkiintoista katseltavaa. Karhunkallopetäjä on paksu vanha mänty, paikassa jossa ympärillä olevat puut jäävät hopeatilalle tämän puuvanhuksen rinnalla. Metsän jumalille on tässäkin paikassa annettu uhrit.

  Retkikartta:Karhunkallopetäjä

Soilun laavu-Uudensuonlampi taukopaikan välillä tulee monen moista retkeilijää vastaan. Tällä kertaa menemme reitin "väärään suuntaan" suositellun myötäpäivä kierto suunnan mukaan. Käyhän se näinkin, koska polululla on tilaa väistellä vastaantulijoita. Seuraavaksi tulee Uusisuon risteys josta jatkamme matkaa suoraan Uudensuonlampi laavulle. Tässä pidämme evästaukoa.
Retkikartta:Uudensuonlampi

Tuurinpeliä, kun ei ainutkaan sadekuuro tavoita ja paita kostuu ainoastaan hiestä. Taas noustuamme takaisin Riisitunturin huipulle, tulee vastaan raikas ja vilvoittava tuulenhenki. Huipulta patikointi alas kohti parkkipaikka tapahtuu joutuisasti valmiiksi tasattua polkua pitkin. Päivän vaelluskilometrit 13 km. Ruuan jälkeen käyn vielä kuvailemassa Myllykoskella. Myllykoski sijaitsee Kuusamossa Pienen karhunkierroksen varrella.

Pyhä-Luoston Kansallispuisto 17-22.3.2018.

Pyhä-Luosto Kansallispuisto hiihtoreissu 17-22.3.2018.
On taas aika pakata laukut ja suunnata kohti pohjoista Pyhätunturin maisemiin. Lähdemme liikkeelle Perjantaina Nokialta kohti Lappajärveä jossa nukumme yön yli, matkan jatkuessa taas Lauantai aamuna Pyhä-Luoston kansallispuistoon.
Hyvissä ajoin olemme saaneet itsemme kiskaistuksi sängystä ylös Lauantaina ja kohta jo auton keula osoittaa kohti Lapin maisemia. Vaimo saa toimia kuskina näin alkumatkasta.
Ajokeli on hyvä. Aurinko nousee rivakasti horisontista kohti korkeuksia.
Reilu 8 tuntia tästä saa körötellä Pyhätunturille ja olemme perillä vähän ennen viittä.

Mökki on ihan viihtyisän oloinen vaikka neliöitä on vain 40+ pieni parvi. Sukset saa pikapitoa ja luistoa pohjiinsa jotta iltalenkki sujuisi mukavasti. Lähdemme suksimaan valoladulle, koska pimeä tulee melko pian. Käymme Vuostimojärven
kohdassa kääntymässä, jossa loppuu niin latu kuin valokin. Iltalenkille tulee mittaa noin 20 km. Mukava on mennä saunan lämpöön kovan ja vauhdikkaan hiihtolenkin jälkeen.
Sauna on aika pieni kooltaan mutta löylyt ovat kosteat kun aukaisee saunan suuren ikkunan lähes auki ja heittää kiukaalle vettä jatkuvasti.

Sunnuntai 18.3.2018.

Ajellaan kohti Luostoa ja parkkeerataan auto Moitaselkä nimiseen paikkaan. Sukset kainalossa kävelemme muutaman sata metriä parkkipaikalta, jotta pääsemme ladulle.
Tänään ei ole mukana reppua eikä edes juomista. Teemme kahdenkymmenen kilometrin pikapyrähdyksen ja se kyllä menee ilman syömisiä ja juomisia kevyesti. Käymme Lampivaaralla ametistikaivoksella kääntymässä ja palaamme sieltä Pyhälammen päivätuvan kautta
takaisin. Keli on pilvinen mutta poutainen. Suksessa on hyvä luisto ja pito, joten matka joutuu tänään ripeästi. Käydään katsomassa Kuukkelin vuokratupaa joka on tässä matkan varrella lähes ladun vieressä. Ei ole yhtään asukasta tuvassa, ainoastaan suksien jälkiä
ja runsaasti lunta mökin katolla ja pihassa. Upeat on nämä lumiset maisemat! Tykkylunta on runsaasti kynttiläkuusten ja pohjoisten lyhyitten ja jykeväoksaisten mäntyjen yllä.
Kyllä luonto osaa muuttaa maisemaa eri vuodenaikoina.
Parhaat näkymät löytyy Ametistikaivoksen liepeiltä. Joutuu monet kerrat pysähtymään ja ihailemaan näitä talven lumisia maisemia. On välillä kuin taideteoksia lumesta muovailtuna.

Käymme mökissä hetken lepäämässä ja tankkaamassa energiaa jotta taas jaksamme taivaltaa uudet reissut. 16.45 on aika laittaa sukset jalkaan ja lähteä reissunpäälle. Tiaislaavulla ajattelimme käydä. Aurinko on alkanut paistamaan ja tuolta Pyhätunturin rinteen takaa se
tänne mökin pihaan hiukan vielä näkyy. Lähimmälle ladulle on matkaa 400 metriä, mutta vielä tässä vaiheessa emme tienneet missä se latu oikein menee ja miten sinne pääsee parhaiten. Nyt sitten lykimme tien laitaa pitkin 1,2 km ladulle jonka olemme havainneet autosta käsin. Hiihtelemme ensin Luonbtokeskuksen ohi ja siitä kohti määränpäätä. Lähdemme koneladulta oikealle vievälle lumikenkä/pyöräreitille. Tästä on Tiaislavulle matkaa 1,7 km. Laavulta näkyy mukavasti auringonlasku. Nyt on lähdettävä heti takaisin jos meinaa valoisan aikana ehtiä takaisin mökille.

Maanantai 19.3.2018.

Maanantai näyttäytyy sään puolesta pilvisenä ja pientä lumisateen merkkiä on ilmassa. suuntaamme suksenkärjet Pyhäjärven kierrokselle. Tulimme autolla tuohon ison tien varteen ja jätimme auton parkkipaikalle.
Tästä lähdemme hiihtelemään ja katselemaaan uusia maisemia. Heitin Bilteman 65 litran rinkan selkääni ja lastasin sinne kaiken tarpeellisen mitä tänä päivänä hiihtoreissulla
tarvitaan. Yhdessä laturisteyksessä menimme vikasuuntaan ja nyt teemme ylimääräisen vauhtimutkan Luontokeskuksen kautta. Hiihtämäänhän tänne on tultu ja muutaman kilometrin lisämatka ei liene mahdoton tehtävä.

Lumiset puut ja tuulen suhina on kulkijoiden seurana täällä tunturimaisemassa.

Karhunjuomalampi päivätupa, siellä käymme kääntymässä. Sieltä on palattava samaa latua tähän risteykseen ja jatkettava vasemman käden suuntaan kohti Pyhäjärveä. Raskasta on hiihto varsinkin tässä loppuosuudella noustessa Karhunjuomalammelle. Lämpö virtaa lihaksiin ja hiki kastelee paidan selkämystä oikein huolella. Onhan aika mukava lasketella sitten takaisinpäin ja otetaan ilo irti korkojen kanssa takaisin.

Lumiset puut ja tuulen suhina on kulkijoiden seurana täällä tunturimaisemassa.  Emme käy tuvan sisällä vaan teemme käännöksen ja palaamme samaa latua takaisin. Siinä puut vilistää silmissä kun laskettelee alamäkeen pitkät palat. Latu kiemustelee kuin käärme ja tarkkana saa olla mutkissa jotta pysyy latu-uralla. Evästauon pidämme Pyhäjärven tuntumassa olevassa laturisteyksessä. Alkaa olemaan jo takki tyhjä, joten on hyvä vähän tankata energiaa loppumatkaa varten.

Kosteat hiihtokäsineet eivät enään pitäneet lämpöä ja sen takia oli laitettava isompaa vaihdetta silmään jotta taas tarkenisi taivaltaa. Hiihtopäivä oli taas mukava ja antoisa, nyt lepäilemään ja palautumaan mökin lämpöön.

Tiistai 20.3.2018

Pääsimme lähtemään tänään aamusta Klo 10 matkaan. Heitin 65 litraisen rinkan selkään ja sinne pakkasin tarvittavat varusteet matkaa varten. Isokurun maisemille ajattelin mennä kuvaamaan, vaimon palatessa omia aikojaan ja reittejään takaisin .

Pakkasta on -11 astetta ja taivas näyttäytyy ilman pilviä tänä kauniina päivänä. Siirryn koneladulta lumikenkäreitille josta pääsee muun muassa Tiais laavulle ja lintutornille joka on Tunturiaapa nimisellä suurella suo alueella. Tiaislaavu jää oikean käden puolelle kun käännyn uralle jota myöten pääsen käymään Porolaavulla. Tässä on hienoja maisemia lumisten puiden keskellä. On vielä oma rauha ja hiljaisuus talvisen luonnon keskellä. Lumi on tehnyt puiden oksille omia
taideteoksia muotoillen ne mitä uskomattomiin muotoihin. Porolaavulla savu leijailee nuotiosta ja hiihtäjiä on kerääntynyt makkaran paistoon ja eväiden syöntiin. Tässä on hieno poroerotus paikka vanhoine harmaine aitoineen. Tässä käyn kääntymässä ja palaan samaa lumikenkäuraa takaisin. Lumi narskuu suksen alla edetessäni varsin verkkaista tahtia eteenpäin. Täytyy aika ajoin kuulostella, katsella ja ihailla tätä talvista luontoa.

Suon tullessa näkyviin käännyn vasemmalle vievälle uralle joka on vähän kuljettu ja täysin lumen peitossa. Ainoastaan siniset kepit hangessa osoittavat reitin suunnan. Ei parane poiketa reitiltä sivuun, jos ei halua kahlata yli metrisessä pehmeässä lumessa lähes vyötäröään myöten, koska kapea murtomaa suksi ei kanna hangessa yhtään vaan humpsahtaa välittömästi pohjia myöten, jos erehtyy reitistä.Urai jatkuu suon laitaa pitkin. Käännyn takaisin koska en tiedä mihin tämä lumen peittämä ura lopullisesti menee.

Tiaislaavulla vasta onkin väentungosta ja ulkomaalaista turistia ihan haitalle asti. Tässä kuvaan aikani ja häivyn hiljaisemmille maisemille, toivon mukaan. Laavulta on reilu viisisataa metriä Tunturiaavan lintutornille matkaa. Muutama maastopyöräilijä tulee vastaan ja väistän kohteliaasti nopeampia kulkijoita. Komea maisema avautuu Pyhätunturille lintutornin korkeuksista vaikka torni on aika matala. Kylmä tuuli ujeltaa ja pureva viima hiipii jäseniin maisemaa kameralla tallentaessani.

Tästä lähden suon poikki menevää uraa ja suuntaan kohti Isokurua. Onhan tässä vielä monta mutkaa ennen Isokurun alkupäätä. Lumivyöryvaara kyltti on aseteltu Isokurun ja Pyhänkasteen putoukselle menevälle reitille. Käyn kuitenkin vilkaisemassa mitä siellä näkyy, koska ei tämä alkupää ole lumivyöry vaarallista paikkaa. Hetken taivallettuani käännyn takaisin päin ja lähden kohti mökkiä. Ehdottomasti loman paras reissu oli tässä. Sai mennä pitkin polkuja rauhalliseen tahtiin eikä ollut muita kulkijoita liikaa matkan varrella.

Keskiviikko 21.3.2018

Loman viimeinen aamu koittaa kelin ollessa pilvinen. Lähdemme hiihtelemään Karhunjuomalammen päivätuvalle. Otettiin makkaraa repun painoksi tarkoituksena tehdä tulet päivätuvalle ja nautiskella siellä tulen lämmösta ja tietysti kuumasta makkarasta.
Jään sinne kuvailemaan ja vaimo lähtee takaisin omia reittejään.
Selässä oleva rinkkani painaa noin 10 kiloa. On siellä kamerakalustoa, toppavaatetta, villapaitaa, syömistä ja juomista. Pakkasta on -9 astetta mutta tuuli huomioiden pakkaspurevuus on viidentoista paikkeilla.
Hiihtolatu on paikoitellen lumen peitossa, tuulen pyyhkiessä ladun pintaa. Aika vähän on hiihtäjiä tänään liikkeellä. Tuuli se vaan tuivertaa ja latu on aivan peittynyt kun lähestymme Karhunjuoma lampea. Rinkka selässä antaa mukavasti hien pintaan kun tuulessa koittaa edetä .
Tämä se on kunnon retkeilyä! Hiukan hiki virtaa ja saa vähän ponnistella jotta pääsee eteenpäin.
Päivätuvalla ei ole ketään. Teen kaminaan tulet. Juuri tuliaa tehdessä kuuluu pulinaa ulkoa ja sisään kämppään astelee muutamia hiihtäjiä. Puut ovat hiukan kosteita, mutta syttyvät kuitenkin palamaan. Nyt on tuvassa makkaran paistajia
kohtalaisen paljon. Keli ei ole paras mahdollinen kuvauksia ajatellen, mutta on maisema kuitenkin aina vähän erilainen eri kelillä. Lähden etenemään kesäreittiä pitkin kohti tunturia jota on kuljettu lumikengillä. Reitti alkaa kohta nousta ja suksien kanssa on mahdoton edetä kapeaa uraa pitkin sauvojen painuessa lähes kokonaaan pehmoiseen lumeen.
Käännyn takaisin kämpälle ja hetken hiihtelen latu-uraa pitkin kunnes käännyn oikealle vievälle lumikenkä reitille.
Tätä uraa on mukava hiihtää ja nautiskella talvisesta metsästä omassa rauhassa. Kohta tulee vastaan laskettelurinteet ja katselen pitkään miettien reitin kulkusuuntaa. Aikani ihmeteltyäni suuntaan sukset alamäkeen jonkinmoista moottorikelkkareittiä pitkin.
Kovasti auraamalla selviydyn tästä jyrkästä osuudesta ja alhaalla näkyykin tuttu hiihtolatu jota myöten pääsen takaisin mökille.

Muonio Jerisjärvi 10-17.3.2012

Lauantai: Aamulla herätys kello 7:00. Tattarileivät ja muut tarpeelliset syömiset kohti ääntä ja menoksi kohti Muoniota.
Startti kello 8.07.
Matkaa muonioon kertyy lähes 1000 km joten ajamista yhdelle päivälle on aivan riittävästi.
Nokialla on lähtiessä sää plussan puolella ja Jyväskylää kohti ajaessa auton lämpömittari näyttää jo 4,5 astetta.
Pohjoista kohti mentäessä alkaa lumivallit hiljakseen kasvamaan ja Tornion kohdalla on mittari jo nollassa.
Vaimolla iski kauhea migreeni ja lähes koko matka Tornion jälkeen meni takapenkillä maatessa, myös pikku oksennus tulvahti Ylitornion kohdalla.
Moni ohiajava autoilija varmasti ihmetteli tapahtumaa ja luuli kuningas alkoholilla olevan tapahtumaan osaa….
Kilpisjärven tie oli aika surkeassa kunnossa, polannetta ja sohjoa riitti, lisäksi auto tärisi niissä tien lukuisissa urissa joita riitti Torniosta muonioon asti.

Matka kesti taukoineen lähes 12 tuntia.
Sauna lämpiämään ja siiderit pakkaseen. Huomenna heitetään reput selkään ja hyvin voidellut sukset jalkaan, määrämpää kohti tunturia…
Sunnuntai 11.3.2012. Aamulla pakkasta pari astetta, taivas pilvessä. Yön aikana on tiputellut taivaalta jokusen sentin lunta.
Päivän urakkana on käydä Pallaksen lenkki jolle mittaa tulee 30 km.
Suksen pohjaan pikapidot, luistot. Reppuun eväät ja kuvauskalusto, tavarat saavat 45 litraisen repun pullistelemaan.
Latukone ei ollut vielä avannut latua joka kulkee Mäntyrovan erätuvan kautta Pallakselle.
Näimme reissun ensimmäiset porot pian lähdön jälkeen. Eläimet juosta nytkyttelivät pakoon edestämme ja aikansa juostuaan pysähtyivät ne
pureksimaan puiden naavaa, samalla takapää purki kasan mustia papanoita latu-uralle.
Mäntyrovan tuvalla pieni tauko. kamera tallensi maisemaa ja kävi siinä myös kuukkeli hyppimässä nuotiopaikalla. Olikohan linnulla maha jo täysi, kun ei viihtynyt paikalla pidempään.
Pallakselle oli enään 5 kilometrin matka joka oli lievää ylämäkeä. Onneksi latukone oli ajanut Baanan puhtaaksi ja luisto parani huomattavasti.
Pallakselta Jerikselle suksimme Mustavaaran kämpän kautta jossa myös ensimmäisen kerran aukaisimme eväspussin.Pienessä kämpässä oli makkaran paistajia jo riittämiin, joten
makkarat saivat mustanpuhuvan pinnan ulkona olevalla nuotiolla.

Päivä oli suorastaan loistava. Aurinko alkoi pilkistää pilven raosta jo alkumetreillä, ladut olivat huippukunnossa, pienen tuulenvireen käydessä hiihtäjän kasvoille joka oli leuto.
Päivälle tuli pituutta viisi ja puoli tuntia, raikasta ulkoilmaa keuhkojen täydeltä. Päivän päätteeksi sauna lämpiämään ja siihen päälle saunajuomaa.

Maanantai 12.3.2012
Päivän hiihto 15,4 km
Suuntana Ylläs jonne autolla matkaa karvan päälle 50 km. Auto parkkiin Riemuliiterin pihaan, sukset jalkaan ja kohti Kukastunturia.
Heti alkuun taivaalta alkoi leijailla märkää lunta joka tarrautui suksen pito osaan liisterin lailla ja samalla jäädyttäen pieniä läimäreitä.
Hiki kasteli paitaa tunturiin kiipiessä.Tunturin laella näkyvyys oli olematon ja maiseman kuvaaminen toivotonta.
Kukastunturin laella ilma vaihtui pakkaselle ja luisto parani huomattavasti.
Kotamajan kodassa makkara solahti tikkuun ja hetkessä ruskeapintainen herkku upposi nälkäisen hiihtäjän suuhun.
Tarkoituksena oli tehdä noin 30 km lenkki, mutta keliolosuhteiden vuoksi suunnitelmat hiukan muuttuivat.
Ylläkseltä pois ajaessa alkoi taivas revetä ja auringon säteet valaisivat tien pintaa.
Tunturissa sää ja maisema vaihtuvat todella nopeasti. Sunnuntai hiihtäjät viihtyvät kahvikeitaiden liepeillä jonne on matkaa majapaikasta muutamia kilometrejä.
Muutamia ulkomaalaisia hiihtäjiä tuli vastaan matkalla, useimmat eivät hallitse hiihtämisen alkeita, jo pystyssä pysyminen on jollekkin suuri haaste.

Tiistai 13.3.2012 Hiihto 26 km Retken kesto 4,5 tuntia
Aamun aurinko värjää säteillään mäntyjen latvoja, pakkasta on -7 astetta. Lunta on taas yön aikana satanut sentin verran. Latukone rutkutti joskus aamuyön pimeimpinä tunteina.
Sukset käännetään kohti mustavaaran pitkää nousua, keimiöjärven kautta jerisjärvelle, Keimiöniemen kierros päättää päivän taipaleen.
Mustavaaran porokämpän oli valloittanut kelkkaseurue joka ajeli latu uraa pitkin kämpälle. Kelkkayrittäjillä on röyhkeys huipussaan ohjatessaan turisteja kansallispuistoon
jossa on kelkkailu kielletty!
Keimiöniemen kierroksella latu oli loisto kunnossa, ainakin hetken. Hetkessä tuuli puhalteli uran umpeen ja niemen kärjestä käännyttäessä saimme vastaamme
tuulen joka oli viedä mennessään alle 100 kiloisen hiihtäjän.

Keskiviikko 14.3.2012 Hiihto 26,5 km 4 tuntia 15 min.
Auringon paistetta, pakkasta -7 astetta, puuskittaista tuulta. Autolla Olostunturiin ja sieltä suksilla kohti Särkitunturia.
Heti olokselta hiihdellessä oli kelkkailijat taas vallanneet latu uran, oikeanpuoleinen latu oli pilattu täysin.
Särkitunturille oli matkaa 13,5 km. Viimeinen 2,5 km oli nousu voittoista taivalta. Särkitunturin kota oli palanut ja jäljellä oli ainoastaan puuvarasto
ja vessa. Makkaranpaiston sai unohtaa ja kyrsät lähtivät koskemattomina takaisin kohti Jerisjärveä. Ylhäällä kävi kova ja luihin asti menevä viima joka
hiukan haittasi videointia.

15.3.2012 Hiihto 19 km
Torassiepin kierros oli päivän hiihtomatkana. Jeris kylästä järven jäätä pitkin 2 km tuulessa ja tuiskussa pakkasen ollessa 3 astetta. Hiihtoa vaikeutti
taivaalta leijaileva lumi jota ei kuitenkaan satanut päivän aikana kuin muutaman sentin. Siepinvaaran laavulla paloi nuotio, sen ääressä pikku tauko.
Repussa oli kuukkeleille varattuna leivänmuruja. Lintuja ilmestyi pieni parvi taistelemaan leivän sipareista.
16.3.2012 Hiihto 12 km
Viikon lämpimin päivä, plus asteita 5. Aamusta kuvaamaan Jeris hotellin rantaan jossa vierähti puolitoista tuntia ja matkaa suksilla 2 km.
Iltapäivällä Sammalvaaran kuntoladun lenkki(10 km) Ensimmäinen hiihto tällä reissulla ilman reppua!
Räystäiltä vesi tippuu ja aurinko paistaa kellon ollessa 17.25.