Urho Kekkosen Kansallispuisto kesällä 2022.
Tänään on hieno päivä Saariselällä kun pääsen taas aloittamaan vaelluksen Urho Kekkosen Kansallispuistossa. Lapin erämaa kutsuu jälleen. Tämän vaellukseni aloitan Raja-Joosepin parkkipaikalta joka on aivan Luttojoen ylittävän riippusillan lähellä.
Kiskon painavan Savotta 906 putkirinkkani auton takapenkiltä ja asetan sen puuta vasten odottamaan selkään pääsyä. Rinkalla on painoa 28 kg. Vaelluspäivän tavoitteeksi olen asettanut Anterinmukan autiotuvan jonne matkaa tulee yli 30 km. Saa nyt sitten nähdä mikä se lopullinen tavoite sitten on.
Vielä viime hetken tarkistukset rinkasta, jotta kaikki vetoketjut ovat kiinni ja rinkan huipulla oleva teltta on tukevasti kiinni. Nyt sitten vain rinkka selkään ja kohti Suomujoen riippusiltaa. Kun riippusiltaa ylittää painavalla rinkalla, alkaa silta huojumaan puolelta toiselle. Samaan aikaan korkealla keikkuva yläpainoinen rinkka tulee hiukan jälkijunassa aiheuttaen vastaliikkeen joka saa askeleet horjumaan kuin humalaisella.
Keskinopeus on tipahtanut hiukan ja on nyt 5,8 km/h.
Luttojoen toiselta puolelta alkaa hyvä tieura jota pitkin rajavartiosto liikkuu mönkijöillä. Tätä uraa on helppo ja nopea edetä ja vauhtini onkin ripeää. Alkumatka ei tarjoa maisemien puolesta mitään elämyksiä. Tämä on vain mekaanista jalkojen nostelua ja siirtymistä seuraavalle paikalle. Alkumatkasta keskinopeuteni on 5,9 km/h. Kohta olen jo aivan rajavyöhykkeen reunalla. Tästä jos kaatuu vasemman käden suuntaan tieuralta niin yläkerta menee rajavyöhykkeen puolelle, joka on ehdottomasti kielletty paikka.
Ensimmäisen tauon pidän 9 Km kohdalla. Keskinopeus on tipahtanut hiukan ja on nyt 5,8 km/h. Rinkka selästä ja hetkeksi istumaan puuta vasten. Vettä kannan mukana puolisen litraa jonka juon tauon aikana pois. Syömisen tarvetta ei vielä ole, koska olen aamupalan syönyt 6:30 ja nyt kello on 10:21.
Ylilompololammen lähellä olevalla tulipaikalla oli muutama miesvaeltaja. Olivat olleet Lapin erämaassa jo viikon. Suunta heillä oli sama kuin minulla, mutta ei ne nuoret miehet perässä pysyneet kun nostin kytkintä ja laitoin kaasun pohjaan.
Urho Kekkosen Kansallispuisto Anterinmukka autiotupa. Osa 2/9. Kuvattu: 23-24.8.2022.
Kolmisen kilometriä käveltyäni alkaa takaa kuulua mönkijän ääniä. Kaksi rajavartijaa pysähtyy kohdalleni.
Harrijärvellä olen Klo 11:45 ja siellä näkyy muutama Rajavartiolaitoksen rakennus. Pidän Harrijärven rannalla pidemmän lepotauon ja keitän teetä ja syön leipää, pähkinöitä ja suklaata. Tässä on hieno taukopaikka mäntykankaalla ja tunturinäkymällä. Edellisen tulipaikan porukka saapuu saman järven rantamille kalastus mielessä kun itse istun teekuppi kädessä hiekkaisella kankaalla taukoa pitämässä.
Hirvaspäänpalon tulipaikalla on tuttuja vaeltajia ja yksi pariskunta ruuanlaittopuuhissa. Aiemmin näkemäni miehet lähtivät aiemmin Harrijärveltä matkaan ja ovat nyt täällä ruuanlaittopuuhissa.
Kolmisen kilometriä käveltyäni alkaa takaa kuulua mönkijän ääniä. Kaksi rajavartijaa pysähtyy kohdalleni. Toinen rajamies jää varmistajaksi istuen mönkijässään hiukan taaempana. Ylempiarvoinen alkaa kyselemään minulta matkan päämäärää, väsymystä ja muuta vastaavaa. Tästä vielä muutama kilometri kävelyä ja olen Lähellä Saunaharjua jonka vieressä sijaitsee Rajavartiolaitoksen vartiopaikka. Tästä kohtaa käännyn oikealle menevälle uralle joka menee Anterin pyöräparkin laavulle.
Erämaavaellus Lapissa. Matka jatkuu kohti Vongoivan kammia. Osa 3/9. Kuvattu: 24-25.8.2022.
Loppumatkalla on muutamia purojen ja jokien ylityksiä jotka menee saappailla kahlaamalla.
Anterin pyöräparkin laavulla pidän lyhyen tauon. Tänne oli matkaa 25,7 km. Syön muutaman näkkileivän ja teen suolatankkauksen. Alkuperäinen suunnitelma oli olla yötä tässä laavun luona, mutta ei ole kyllä mikään houkutteleva leiripaikka tässä. Jatkan matkaa Anterinmukan autiotuvan suuntaa. Loppumatkalla on muutamia purojen ja jokien ylityksiä jotka menee saappailla kahlaamalla.Kaarreoja on viimeinen vesistönylitys ja tästä otan kompassisuunnan suoraan kohti Anterinmukan autiotupaa. Matka lyhenee tällä tavalla viisisataa metriä jos olisin kiertänyt polkua pitkin vaaran reunaa.
Hetkessä olen kävellyt Anterinmukkaan oikoreittiä pitkin ja istahdan keittokatokseen ja kaivan GPS laitteen rinkan pikkutaskusta esiin.31,3 km tuli päivän vaellukselle mittaa. Liike keskimäärin 5.5 km/h. Aika liikkuessa 5 tuntia ja 38 minuuttia. Aika pysähdyksissä 2 tuntia ja 10 minuuttia. Liike keskimäärin 4 km/h. Kello on 16:35. Kyllä oli aika rankka reissu vaikka ei nyt ihan kaikki voimat kuitenkaan huvenneet.
Anterinmukan autiotupaa kutsutaan toisellakin nimellä. Keskon kämppä on nimi jota eränkävijät ja lapinkulkijat käyttävät tästä hienosta kelohirsisestä tuvasta. Tupa sijaitsee Anterinjoesta hiukan korkeammalla. Anterinmukan sauna on aivan joen rannassa. Tupa on rakennettu 1965 ja sauna 1967.Tuvalla on iso terassi jossa on hyvä istua jykevillä penkeillä. Heti kun avaat ulko oven tulee vastaan tuvan keittiö jossa ruuan laitto onnistuu kätevästi kaasukeittimellä. On siinä jätetty myös vanha alkuperäinen puuhella paikoilleen, mutta poistettuna käytöstä.
Anterinmukassa ei näy muita vaeltajia juuri nyt. Tuvan puolella on kahdessa petipaikassa makuupussit levitettynä. Lähden alas saunalle. Laitan saunan ja vesipadan alle tulet. Pesuvettä näkyy olevan saavit täynnä. Istun saunan kuistilla katselemassa Anterinjoen virtausta ja odotan saunan lämpenemistä. Saunassa on pehmeät miedot löylyt. On kyllä mukava istua lauteilla ja huuhtoa lopuksi päivän hiet Anterinjoen vedellä pois. Uimapaikkakin löytyy ylävirran puolelta jolla on syvyyttä 1,9 metriä. Muuten joki on matala ja sen pystyy helposti ylittämään kahlaamalla.
Ilta kun saapuu, niin alkaa vaeltajia tulemaan Anterinmukkaan. Kohta on muutamia telttoja pystyssä keittokatoksen lähettyville. Oman telttani laitan hiukan kauemmaksi toisen tulipaikan lähettyville omaan rauhaan.
Keitän perunat autiotuvan keittiössä. Rankan päivän jälkeen jauhelihakastike perunoiden kanssa maistuu ja täyttää energiavarastot.Heräsin Keskiviikkoaamuna 6:30. Teltassa oli aamulla lämmintä +6 astetta ja untuvamakuupussissa tarkeni hyvin. Aamukuvaukset, ruokailu ja telttaleirin purku, siinä aamun ohjelmaa.
Kello on hiukan yli yksitoista tänään Anterinmukan leiripaikalla josta lähden jatkamaan vaellustani. Vongoivan kammi on tämän päivän kohteeni.
Matka kammille ei ole pitkä, noin 10 km. Tänään ei ollut mitään kiirettä ja sain kaikessa rauhassa puuhastella ja kuvailla Anterinjokea ja lähimaisemaa. Joudun karttaa vilkaisemaan ja katsomaan mitä reittiä meinaan kulkea, vaikka se lopullinen reitti muotoutuu yleensä matkan aikana.
Tästä lähtee mönkijänura joka seuraa Anterinjokea ylävirran suuntaan. On yleensä helppo edetä näitä uria pitkin vaikka joskus ura on paikoitellen kivikkoinen. Pidän heti alkumatkasta reipasta vauhtia, mutta en voi vastustaa vasemmalla puolellani virtaavaa Anterinjoen veden kohinaa. Kohta rinkka lepää vahvan koivun kyljessä ja istun joen penkalla katselemassa Pikku Reutupää tunturia. Joki on tässä kohtaa leveä ja helposti ylitettävissä saappailla.
Jatkan mönkijänuraa taas eteenpäin pari kilometriä ja siirryn Anterinjoen toiselle puolelle. Jatkan vaellusta Kielitunturin laitaa korkeuskäyrää seuraten. Korkeuskäyrää seuraamalla matkasta tulee hiukan pidempi eikä ole tarvetta kiivetä ylämäkeen painavan rinkan kanssa.
Kielitunturin laidalta onkin hienot näkymät Anteripää tunturille. Taukoja pidän tiheään ja nytkin istuin ihailemassa syksyistä tunturinäkymää lapin erämaan rauhassa.
Nyt on jätettävä korkeuskäyrän seuraaminen ja on laskeuduttava alemmaksi Kielitunturin rinteeltä jos meinaa mennä polulle joka vie Vongoivan kammille. Siinä se polku menee pienen kurun pohjalla Sihverinlakopään ja Reututunturin välissä.
Tästä on Vongoivan kammille noin kahden kilometrin matka. On helppoa kulkea valmista polkua kun ei tarvitse suunnistaa eikä väistellä vahvaoksaisia tunturikoivuja joita riittää tunturin laidoilla.
Vongoivan kammilla ei näy muita vaeltajia, ainoastaan yksi tunneliteltta on pystyssä tulipaikan vieressä. Pieni puuvarasto on lukittu ja polttopuut ovat kammin varanneiden asukkaiden käytössä.
Kammille on kyllä tulossa kaksi vanhempaa rouvaa jotka olivat yötä Anterinmukan autiotuvassa. Istun tuumailemaan tulipaikalle ja keitän teetä. Siinä teetä juodessa tulee kaksi vaeltajaa Vongoivanjoen reunaa tännepäin. Siinä on tämän teltan omistajat palaamassa Vongoivan räystäältä. Vaeltajat purkavat telttansa ja tekevät ruokaa jatkaakseen matkaansa Anterinjoen tulipaikalle joka on tuossa alle viiden kilometrin päässä.
Seuraavaksi on vuorossa telttapaikan hakeminen. Teltalle löytyy hyvä paikka tulipaikan läheltä Reututunturilta laskevan puron vierestä. Muutaman kerran telttaa kääntämällä paikallaan löydän parhaan paikan.
Teen ruuan ja lähden käymään näin iltasella vielä Reututunturilla. Matkaa tunturin huipulle on noin kaksi kilometriä ja ehdin tehdä reissun ennen kuin pimeys laskeutuu Vongoivan laaksoon. Ensimmäisen kivikasan kohdalla gepsin korkeus näyttää 671 metriä, mutta tuolla sadan metrin päässä on vielä toinen kivikasa. Kumpi mahtaa olla Reututunturin korkein huippu? Käyn toisella kivikasalla ja siellä se korkein huippu on 672 metrin korkeudella.
Vongoivan kammin puuvajan varusteiden säilytyslaatikko on tungettu täyteen kaikenlaista muoviroskaa.
Seuraavana aamuna herään jo ennen kuutta. Aurinko siellä nousee tunturin takana eikä vielä paista tähän telttaleirin kohdalla.
Lämmintä on näin aamulla +8 astetta. Aamupalan laittoa, teltan purkaminen, tavaroiden pakkaus rinkkaan ja kuvaamista, siitä se taas koostuu päivän aloitus.Vongoivan kammin puuvajan varusteiden säilytyslaatikko on tungettu täyteen kaikenlaista muoviroskaa. On sitä taas ollut kaikenlaista typerää retkeilijää liikkeellä. En voi käsittää kuinka vaikeaa on kantaa tyhjiä muovipakkauksia, tölkkejä ja muuta romua maastosta pois kun ne on jaksanut sinne kantaa rinkassaan. Sama homma tuon folion kanssa! Sitä löytyy lähes jokaisesta nuotiopaikasta erämaassa.
Rinkan pakkaus käy jo rutiinilla ja jokaiselle tavaralle on oma paikkansa. Vielä nopea vilkaisu karttaan, rinkka selkään ja sitten vain jalan nostelua ja matka jatkuu Vongoivanräystäälle.Seuraan ensin Vongoivanjokea alavirran suuntaan kilometrin verran ja siitä muutan suuntaa vasemmalle Vongoivatunturin alarinteille. Suuren kuusen alta löytyy puinen kannellinen laatikko jonka sisällä on paistinpannu, alumiinikattila ja pullo jossa vihreää nestettä. Laatikon pohjassa ja sivulla on myyrän mentäviä jyrsittyjä aukkoja. Lienee ollut jonkun pidempiaikainen leiripaikka?
Vongoivan tunturinrinteessä pidän hetken tauon ja keitän teetä. Tässä sitä on mukava istua ja kuunnella erämaaluonnon ääniä. Korppi siellä taivaalla joskus liihottaa ja lapin pikkulinnut pensaissa ääntelevät tuulen suhistessa tunturilla. Tuolta alhaalta kuuluu Vongoivajoen ääni vaimeana. Joki kerää voimaa siihen laskevista puroista ja laskee vetensä Jaurujokeen neljä kilometriä etelämpänä.
Lähestyessäni Vongoivan räystästä, jostakin kuuluu selvästi ihmisten puhetta. Muutaman sadan metrin päässä näkyy kulkevan 3-4 vaeltajan ryhmä. Kohta kuuluu muutama pillin vihellys. On ilmeisesti yksi ryhmästä "kadonnut" ja kohta näenkin yksinäisen vaeltajan menevän muusta ryhmästä erillään.
Sama vaeltajaporukka saapuu Vongoivan räystäälle hetken päästä.
Vongoivan räystäällä kuvaan kaikki mahdolliset paikat kolmella kameralla. Keli on hyvä ja näkyvyyttä on pitkälle.
Tästä suunnistan Tyyrojan varteen jossa on polku joka vie Tahvontuvalle.
Matkalla Tahvontuvalle vastaan tulee ulkomaalainen mies kantaen vesipulloa kädessä. On varmaan tekemässä päiväreissua Vongoivanräystäälle Tahvontuvalta.
Tahvontuvalla on kaksi miesvaeltajaa jotka pakkailevat tavaroitansa ja ovat lähdössä Siulanruoktun autiotuvalle. Tahvontuvan saunassa on parhaillaan pariskunta ja odotan että sauna vapautuisi.
Hyvä tuuri, että sauna on valmiiksi lämmin ja voi mennä suoraan päivän hikiseltä taipaleelta makoisiin löylyihin.
Tarkoitukseni oli olla tällä paikalla yötä, mutta muutan suunnitelmaa ja lähden syömisen jälkeen jatkamaan matkaa Siulanruoktun autiotuvalle. Tällä tavoin saan lyhennettyä seuraavan päivän pitkää matkaosuutta viidellä kilometrillä.
Astelen pitkiä osittain lahoja portaita pitkin kohti Siulanruoktun autiotupaa. Olen menossa syömään iltapalaa Jaurujoen varrelle. Teltan laitoin pystyyn autiotuvalta noin kolmesataa metriä ylärinteeseen. Tupa on rakennettu 1955. Rakentajana oli Suomen latu.
Siulanruoktun autiotuvassa on ollut sauna, joka purettiin 1972 ja samalla tuvalle tehtiin perusteellinen remontti.
Onneksi tässä kohtaa on kaadettu suuri mänty yli virran jota pitkin on helppo suorittaa ylitys.
Aamulla herään teltasta ennen viittä. Pitkä on matka taas mennä syömään tuonne alas Jaurujoen varteen. Se on ainoa vesipaikka täällä Siulanruoktulla.
Aamupalan jälkeen leirin purku ja rinkan pakkaus. Täytyy vielä tutkia karttaa ja hahmotella reittiä Muorravaarakkaan.
Saavun Hammaskurun autiotuvan pihaan. Täällä ei näy yhtään vaeltajaa. Keitän autiotuvassa vettä ja juon teetä tuvan kuistilla.
Hammaskurun kautta Keinopään reunaa Anterinjoen latvoille. Hammaskurun mönkijänuran jälkeen käännyttäessä kohti Keinopää tunturin laidalle, polku on hyvin näkyvissä. Kohta se kuitenkin katoaa kunnes taas tulee näkyviin.
Pidän ruokatauon Anterinjoen latvoilla olevalla pienen lammen rannalla.Kyllä se syöminen virkistää ja taas jaksa jatkaa vaellusta. Tästä menee hyvä ja selkeä polku Muorravaarakkaan asti. Tuolla näkyy jo Pirunportti vähän ennen Akanhärkäkurua. Akanhärkäkurulla heitän rinkan maahan ja käyn tekemässä kuvaukset.
Muorravaarakkaan tulee matkaa 23,5 km. Nyt kyllä väsyttää! Lepään hetken autiotuvan terassilla. Laitan teltan pystyyn ja menen lepäilemään ja keräämään voimia. Alkuperäisenä reittisuunnitelmana oli mennä Kiertämäjärven autiotuvalle seuraavaksi yöksi. Muutan suunnitelmaa ja menen Muorravaarakanjokea alavirtaan Jyrkkävaaran autiotuvalle. Ennen Jyrkkävaaraa on Harrijoen ylitys. Joki ei ole leveä, mutta syvyyttä on liikaa jotta Sievin saappailla siitä yli menisi.
Onneksi tässä kohtaa on kaadettu suuri mänty yli virran jota pitkin on helppo suorittaa ylitys. Ylitystä helpottaa kovasti pienempi kelopuu joka on laitettu suuren männyn vierelle alemmaksi.
Jyrkkävaaran autiotuvalla on kaksi vaeltajaa jotka ovat juuri lähdössä jatkamaan matkaansa. Pidän pienen kuvaustauon tuvalla ja jatkan matkaani. Mietin seuraavan yön telttapaikkaa jostakin Suomujoen/Luttojoen rannalta. Päästyäni Luttojoelle päätänkin jatkaa matkaa suoraan autolle. Lopuksi vielä Kiertämäjoen ylitys ja reissu on tehty.
