Pyhä-Luosto Kansallispuisto hiihtoreissu 17-22.3.2018.
On taas aika pakata laukut ja suunnata kohti pohjoista Pyhätunturin maisemiin. Lähdemme liikkeelle Perjantaina Nokialta kohti Lappajärveä jossa nukumme yön yli, matkan jatkuessa taas Lauantai aamuna Pyhä-Luoston kansallispuistoon.
Hyvissä ajoin olemme saaneet itsemme kiskaistuksi sängystä ylös Lauantaina ja kohta jo auton keula osoittaa kohti Lapin maisemia. Vaimo saa toimia kuskina näin alkumatkasta.
Ajokeli on hyvä. Aurinko nousee rivakasti horisontista kohti korkeuksia.
Reilu 8 tuntia tästä saa körötellä Pyhätunturille ja olemme perillä vähän ennen viittä.
Mökki on ihan viihtyisän oloinen vaikka neliöitä on vain 40+ pieni parvi. Sukset saa pikapitoa ja luistoa pohjiinsa jotta iltalenkki sujuisi mukavasti. Lähdemme suksimaan valoladulle, koska pimeä tulee melko pian. Käymme Vuostimojärven
kohdassa kääntymässä, jossa loppuu niin latu kuin valokin. Iltalenkille tulee mittaa noin 20 km. Mukava on mennä saunan lämpöön kovan ja vauhdikkaan hiihtolenkin jälkeen.
Sauna on aika pieni kooltaan mutta löylyt ovat kosteat kun aukaisee saunan suuren ikkunan lähes auki ja heittää kiukaalle vettä jatkuvasti.
Sunnuntai 18.3.2018.
Ajellaan kohti Luostoa ja parkkeerataan auto Moitaselkä nimiseen paikkaan. Sukset kainalossa kävelemme muutaman sata metriä parkkipaikalta, jotta pääsemme ladulle.
Tänään ei ole mukana reppua eikä edes juomista. Teemme kahdenkymmenen kilometrin pikapyrähdyksen ja se kyllä menee ilman syömisiä ja juomisia kevyesti. Käymme Lampivaaralla ametistikaivoksella kääntymässä ja palaamme sieltä Pyhälammen päivätuvan kautta
takaisin. Keli on pilvinen mutta poutainen. Suksessa on hyvä luisto ja pito, joten matka joutuu tänään ripeästi. Käydään katsomassa Kuukkelin vuokratupaa joka on tässä matkan varrella lähes ladun vieressä. Ei ole yhtään asukasta tuvassa, ainoastaan suksien jälkiä
ja runsaasti lunta mökin katolla ja pihassa. Upeat on nämä lumiset maisemat! Tykkylunta on runsaasti kynttiläkuusten ja pohjoisten lyhyitten ja jykeväoksaisten mäntyjen yllä.
Kyllä luonto osaa muuttaa maisemaa eri vuodenaikoina.
Parhaat näkymät löytyy Ametistikaivoksen liepeiltä. Joutuu monet kerrat pysähtymään ja ihailemaan näitä talven lumisia maisemia. On välillä kuin taideteoksia lumesta muovailtuna.
Tänään ei ole mukana reppua eikä edes juomista. Teemme kahdenkymmenen kilometrin pikapyrähdyksen ja se kyllä menee ilman syömisiä ja juomisia kevyesti. Käymme Lampivaaralla ametistikaivoksella kääntymässä ja palaamme sieltä Pyhälammen päivätuvan kautta
takaisin. Keli on pilvinen mutta poutainen. Suksessa on hyvä luisto ja pito, joten matka joutuu tänään ripeästi. Käydään katsomassa Kuukkelin vuokratupaa joka on tässä matkan varrella lähes ladun vieressä. Ei ole yhtään asukasta tuvassa, ainoastaan suksien jälkiä
ja runsaasti lunta mökin katolla ja pihassa. Upeat on nämä lumiset maisemat! Tykkylunta on runsaasti kynttiläkuusten ja pohjoisten lyhyitten ja jykeväoksaisten mäntyjen yllä.
Kyllä luonto osaa muuttaa maisemaa eri vuodenaikoina.
Parhaat näkymät löytyy Ametistikaivoksen liepeiltä. Joutuu monet kerrat pysähtymään ja ihailemaan näitä talven lumisia maisemia. On välillä kuin taideteoksia lumesta muovailtuna.
Käymme mökissä hetken lepäämässä ja tankkaamassa energiaa jotta taas jaksamme taivaltaa uudet reissut. 16.45 on aika laittaa sukset jalkaan ja lähteä reissunpäälle. Tiaislaavulla ajattelimme käydä. Aurinko on alkanut paistamaan ja tuolta Pyhätunturin rinteen takaa se
tänne mökin pihaan hiukan vielä näkyy. Lähimmälle ladulle on matkaa 400 metriä, mutta vielä tässä vaiheessa emme tienneet missä se latu oikein menee ja miten sinne pääsee parhaiten. Nyt sitten lykimme tien laitaa pitkin 1,2 km ladulle jonka olemme havainneet autosta käsin. Hiihtelemme ensin Luonbtokeskuksen ohi ja siitä kohti määränpäätä. Lähdemme koneladulta oikealle vievälle lumikenkä/pyöräreitille. Tästä on Tiaislavulle matkaa 1,7 km. Laavulta näkyy mukavasti auringonlasku. Nyt on lähdettävä heti takaisin jos meinaa valoisan aikana ehtiä takaisin mökille.
tänne mökin pihaan hiukan vielä näkyy. Lähimmälle ladulle on matkaa 400 metriä, mutta vielä tässä vaiheessa emme tienneet missä se latu oikein menee ja miten sinne pääsee parhaiten. Nyt sitten lykimme tien laitaa pitkin 1,2 km ladulle jonka olemme havainneet autosta käsin. Hiihtelemme ensin Luonbtokeskuksen ohi ja siitä kohti määränpäätä. Lähdemme koneladulta oikealle vievälle lumikenkä/pyöräreitille. Tästä on Tiaislavulle matkaa 1,7 km. Laavulta näkyy mukavasti auringonlasku. Nyt on lähdettävä heti takaisin jos meinaa valoisan aikana ehtiä takaisin mökille.
Maanantai 19.3.2018.
Maanantai näyttäytyy sään puolesta pilvisenä ja pientä lumisateen merkkiä on ilmassa. suuntaamme suksenkärjet Pyhäjärven kierrokselle. Tulimme autolla tuohon ison tien varteen ja jätimme auton parkkipaikalle.
Tästä lähdemme hiihtelemään ja katselemaaan uusia maisemia. Heitin Bilteman 65 litran rinkan selkääni ja lastasin sinne kaiken tarpeellisen mitä tänä päivänä hiihtoreissulla
tarvitaan. Yhdessä laturisteyksessä menimme vikasuuntaan ja nyt teemme ylimääräisen vauhtimutkan Luontokeskuksen kautta. Hiihtämäänhän tänne on tultu ja muutaman kilometrin lisämatka ei liene mahdoton tehtävä.
Tästä lähdemme hiihtelemään ja katselemaaan uusia maisemia. Heitin Bilteman 65 litran rinkan selkääni ja lastasin sinne kaiken tarpeellisen mitä tänä päivänä hiihtoreissulla
tarvitaan. Yhdessä laturisteyksessä menimme vikasuuntaan ja nyt teemme ylimääräisen vauhtimutkan Luontokeskuksen kautta. Hiihtämäänhän tänne on tultu ja muutaman kilometrin lisämatka ei liene mahdoton tehtävä.
Lumiset puut ja tuulen suhina on kulkijoiden seurana täällä tunturimaisemassa.
Karhunjuomalampi päivätupa, siellä käymme kääntymässä. Sieltä on palattava samaa latua tähän risteykseen ja jatkettava vasemman käden suuntaan kohti Pyhäjärveä. Raskasta on hiihto varsinkin tässä loppuosuudella noustessa Karhunjuomalammelle. Lämpö virtaa lihaksiin ja hiki kastelee paidan selkämystä oikein huolella. Onhan aika mukava lasketella sitten takaisinpäin ja otetaan ilo irti korkojen kanssa takaisin.
Lumiset puut ja tuulen suhina on kulkijoiden seurana täällä tunturimaisemassa. Emme käy tuvan sisällä vaan teemme käännöksen ja palaamme samaa latua takaisin. Siinä puut vilistää silmissä kun laskettelee alamäkeen pitkät palat. Latu kiemustelee kuin käärme ja tarkkana saa olla mutkissa jotta pysyy latu-uralla. Evästauon pidämme Pyhäjärven tuntumassa olevassa laturisteyksessä. Alkaa olemaan jo takki tyhjä, joten on hyvä vähän tankata energiaa loppumatkaa varten.
Kosteat hiihtokäsineet eivät enään pitäneet lämpöä ja sen takia oli laitettava isompaa vaihdetta silmään jotta taas tarkenisi taivaltaa. Hiihtopäivä oli taas mukava ja antoisa, nyt lepäilemään ja palautumaan mökin lämpöön.
Tiistai 20.3.2018
Pääsimme lähtemään tänään aamusta Klo 10 matkaan. Heitin 65 litraisen rinkan selkään ja sinne pakkasin tarvittavat varusteet matkaa varten. Isokurun maisemille ajattelin mennä kuvaamaan, vaimon palatessa omia aikojaan ja reittejään takaisin .
Pakkasta on -11 astetta ja taivas näyttäytyy ilman pilviä tänä kauniina päivänä. Siirryn koneladulta lumikenkäreitille josta pääsee muun muassa Tiais laavulle ja lintutornille joka on Tunturiaapa nimisellä suurella suo alueella. Tiaislaavu jää oikean käden puolelle kun käännyn uralle jota myöten pääsen käymään Porolaavulla. Tässä on hienoja maisemia lumisten puiden keskellä. On vielä oma rauha ja hiljaisuus talvisen luonnon keskellä. Lumi on tehnyt puiden oksille omia
taideteoksia muotoillen ne mitä uskomattomiin muotoihin. Porolaavulla savu leijailee nuotiosta ja hiihtäjiä on kerääntynyt makkaran paistoon ja eväiden syöntiin. Tässä on hieno poroerotus paikka vanhoine harmaine aitoineen. Tässä käyn kääntymässä ja palaan samaa lumikenkäuraa takaisin. Lumi narskuu suksen alla edetessäni varsin verkkaista tahtia eteenpäin. Täytyy aika ajoin kuulostella, katsella ja ihailla tätä talvista luontoa.
taideteoksia muotoillen ne mitä uskomattomiin muotoihin. Porolaavulla savu leijailee nuotiosta ja hiihtäjiä on kerääntynyt makkaran paistoon ja eväiden syöntiin. Tässä on hieno poroerotus paikka vanhoine harmaine aitoineen. Tässä käyn kääntymässä ja palaan samaa lumikenkäuraa takaisin. Lumi narskuu suksen alla edetessäni varsin verkkaista tahtia eteenpäin. Täytyy aika ajoin kuulostella, katsella ja ihailla tätä talvista luontoa.
Suon tullessa näkyviin käännyn vasemmalle vievälle uralle joka on vähän kuljettu ja täysin lumen peitossa. Ainoastaan siniset kepit hangessa osoittavat reitin suunnan. Ei parane poiketa reitiltä sivuun, jos ei halua kahlata yli metrisessä pehmeässä lumessa lähes vyötäröään myöten, koska kapea murtomaa suksi ei kanna hangessa yhtään vaan humpsahtaa välittömästi pohjia myöten, jos erehtyy reitistä.Urai jatkuu suon laitaa pitkin. Käännyn takaisin koska en tiedä mihin tämä lumen peittämä ura lopullisesti menee.
Tiaislaavulla vasta onkin väentungosta ja ulkomaalaista turistia ihan haitalle asti. Tässä kuvaan aikani ja häivyn hiljaisemmille maisemille, toivon mukaan. Laavulta on reilu viisisataa metriä Tunturiaavan lintutornille matkaa. Muutama maastopyöräilijä tulee vastaan ja väistän kohteliaasti nopeampia kulkijoita. Komea maisema avautuu Pyhätunturille lintutornin korkeuksista vaikka torni on aika matala. Kylmä tuuli ujeltaa ja pureva viima hiipii jäseniin maisemaa kameralla tallentaessani.
Tästä lähden suon poikki menevää uraa ja suuntaan kohti Isokurua. Onhan tässä vielä monta mutkaa ennen Isokurun alkupäätä. Lumivyöryvaara kyltti on aseteltu Isokurun ja Pyhänkasteen putoukselle menevälle reitille. Käyn kuitenkin vilkaisemassa mitä siellä näkyy, koska ei tämä alkupää ole lumivyöry vaarallista paikkaa. Hetken taivallettuani käännyn takaisin päin ja lähden kohti mökkiä. Ehdottomasti loman paras reissu oli tässä. Sai mennä pitkin polkuja rauhalliseen tahtiin eikä ollut muita kulkijoita liikaa matkan varrella.
Keskiviikko 21.3.2018
Loman viimeinen aamu koittaa kelin ollessa pilvinen. Lähdemme hiihtelemään Karhunjuomalammen päivätuvalle. Otettiin makkaraa repun painoksi tarkoituksena tehdä tulet päivätuvalle ja nautiskella siellä tulen lämmösta ja tietysti kuumasta makkarasta.
Jään sinne kuvailemaan ja vaimo lähtee takaisin omia reittejään.
Selässä oleva rinkkani painaa noin 10 kiloa. On siellä kamerakalustoa, toppavaatetta, villapaitaa, syömistä ja juomista. Pakkasta on -9 astetta mutta tuuli huomioiden pakkaspurevuus on viidentoista paikkeilla.
Hiihtolatu on paikoitellen lumen peitossa, tuulen pyyhkiessä ladun pintaa. Aika vähän on hiihtäjiä tänään liikkeellä. Tuuli se vaan tuivertaa ja latu on aivan peittynyt kun lähestymme Karhunjuoma lampea. Rinkka selässä antaa mukavasti hien pintaan kun tuulessa koittaa edetä .
Tämä se on kunnon retkeilyä! Hiukan hiki virtaa ja saa vähän ponnistella jotta pääsee eteenpäin.
Päivätuvalla ei ole ketään. Teen kaminaan tulet. Juuri tuliaa tehdessä kuuluu pulinaa ulkoa ja sisään kämppään astelee muutamia hiihtäjiä. Puut ovat hiukan kosteita, mutta syttyvät kuitenkin palamaan. Nyt on tuvassa makkaran paistajia
kohtalaisen paljon. Keli ei ole paras mahdollinen kuvauksia ajatellen, mutta on maisema kuitenkin aina vähän erilainen eri kelillä. Lähden etenemään kesäreittiä pitkin kohti tunturia jota on kuljettu lumikengillä. Reitti alkaa kohta nousta ja suksien kanssa on mahdoton edetä kapeaa uraa pitkin sauvojen painuessa lähes kokonaaan pehmoiseen lumeen.
Käännyn takaisin kämpälle ja hetken hiihtelen latu-uraa pitkin kunnes käännyn oikealle vievälle lumikenkä reitille.
Tätä uraa on mukava hiihtää ja nautiskella talvisesta metsästä omassa rauhassa. Kohta tulee vastaan laskettelurinteet ja katselen pitkään miettien reitin kulkusuuntaa. Aikani ihmeteltyäni suuntaan sukset alamäkeen jonkinmoista moottorikelkkareittiä pitkin.
Kovasti auraamalla selviydyn tästä jyrkästä osuudesta ja alhaalla näkyykin tuttu hiihtolatu jota myöten pääsen takaisin mökille.
Jään sinne kuvailemaan ja vaimo lähtee takaisin omia reittejään.
Selässä oleva rinkkani painaa noin 10 kiloa. On siellä kamerakalustoa, toppavaatetta, villapaitaa, syömistä ja juomista. Pakkasta on -9 astetta mutta tuuli huomioiden pakkaspurevuus on viidentoista paikkeilla.
Hiihtolatu on paikoitellen lumen peitossa, tuulen pyyhkiessä ladun pintaa. Aika vähän on hiihtäjiä tänään liikkeellä. Tuuli se vaan tuivertaa ja latu on aivan peittynyt kun lähestymme Karhunjuoma lampea. Rinkka selässä antaa mukavasti hien pintaan kun tuulessa koittaa edetä .
Tämä se on kunnon retkeilyä! Hiukan hiki virtaa ja saa vähän ponnistella jotta pääsee eteenpäin.
Päivätuvalla ei ole ketään. Teen kaminaan tulet. Juuri tuliaa tehdessä kuuluu pulinaa ulkoa ja sisään kämppään astelee muutamia hiihtäjiä. Puut ovat hiukan kosteita, mutta syttyvät kuitenkin palamaan. Nyt on tuvassa makkaran paistajia
kohtalaisen paljon. Keli ei ole paras mahdollinen kuvauksia ajatellen, mutta on maisema kuitenkin aina vähän erilainen eri kelillä. Lähden etenemään kesäreittiä pitkin kohti tunturia jota on kuljettu lumikengillä. Reitti alkaa kohta nousta ja suksien kanssa on mahdoton edetä kapeaa uraa pitkin sauvojen painuessa lähes kokonaaan pehmoiseen lumeen.
Käännyn takaisin kämpälle ja hetken hiihtelen latu-uraa pitkin kunnes käännyn oikealle vievälle lumikenkä reitille.
Tätä uraa on mukava hiihtää ja nautiskella talvisesta metsästä omassa rauhassa. Kohta tulee vastaan laskettelurinteet ja katselen pitkään miettien reitin kulkusuuntaa. Aikani ihmeteltyäni suuntaan sukset alamäkeen jonkinmoista moottorikelkkareittiä pitkin.
Kovasti auraamalla selviydyn tästä jyrkästä osuudesta ja alhaalla näkyykin tuttu hiihtolatu jota myöten pääsen takaisin mökille.
