perjantai 17. elokuuta 2018

Riisitunturin Kansallispuisto 2016

Torstai 7.7.2016 Torstai yönä satoi kaatamalla vettä. Aamulla yhdeksän aikoihin sängynpohjalta noustessa sää näytti suosivan vaeltajia. +16 astetta ja puolipilvistä. Posiolle, Riisitunturin kansallispuistoon menemme patikoimaan tänään.
Retkikartta:Riisitunturi parkkipaikka


Säätila näyttää suosivan tänään! Pilvipoutaa, lämpötilan ollessa noin +16 astetta. Parkkipaikalla on aika runsaasti autoja, seassa muutama asuntovaunu. Aloitamme vaelluksen kohti Riisitunturin huippua takit päällä. Hetken talsittuamme kohti huippua valuu hikipisara poikineen pitkin selkämystä ja on aika keventää vaatetusta. Takit reppuun ja hyttysemulsiota iholle.

Retkikartta:Polkuristeys


Tästä polkuristeyksestä pääsee Riisitunturin autiotuvalle ja Riisitunturin huipulle. Valitsemme suunnaksi vasemman käden puoleisen polun, joka vie suoraan tunturin laelle. Reitti on helppokulkuista, vaikkakin nousua riittää. Sepelillä päällystetty siloiteltu polku, jota voi kävellä vaikka tanssikengillä.
Retkikartta:Tapion pöytä



Erikoisen näköinen kuusi tässä polun varrella kasvaa! Tapion pöydäksi sitä kutsutaan. Kuusi jonka vyötärö on todella leveä suhteessa pituuteen. Kuusen juurella on pidetty muinoin uhrimenoja, uhraten metsän kuningas Tapiolle ensimmäisen metsästyskauden tuloksia.



Keli on vaeltamiseen mainio, vaikka tänäänkin säätiedoite lupaili Posiolle satunnaisia sadekuuroja. Lämpötila kohoaa noin +18 asteeseen ja varsinkin nousuissa alkavat hikipisarat kastelemaan paidan selkämystä. Maisema ja näkymät sen kun paranee, kavutessa tunturin kylkeä kohti huippua. Täältä avautuu huikea näkymä Yli-Kitka järvelle! Tuolla taas tarkka silmä näkee Rukatunturin laskettelurinteet. Onneksi keli on muuttunut hiukan, pilvipeitteen repeillessä ja auringon ajoittain näyttäytyessä. Sään suhteen on aivan tuuri peliä, kuinka pitkälle täältä maisemaa näkee. Pilvien roikkuessa matalalla, näkymä supistuu huomattavasti.

Retkikartta:Riisitunturin huippu





465,3 metriä merenpinnasta kohoaa Riisitunturin korkein kohta. Täällä sitä taas ollaan! Päätä kannattaa pyöräytellä joka suuntaan, ihailla Suomalaista luontoa ja näkymää. Monimuotoista metsää, suota, järviä sekä lampia. Ei mikään yleisömenestys, ainoastaan yksi pariskunta räpsii valokuvia tunturin laelta. Tästä alamme valumaan kohti Soilun laavua. Ennen laavua on Pieni pitkulanmuotoinen Ikkunalampi. Osuva nimi keksitty tälle lammelle! Lammen suuntaan katsoessa näyttää siltä kuin vesi yhtyisi kaukana olevaan Yli-Kitka järveen. Korkealla tunturilla sijaitseva lampi ja sen takana pudottautuva jyrkänne hämää silmää osuvasti.


  Retkikartta:Ikkunalampi


Kohta tulee vastaan Pikku Riisitunturin polkuristeys josta menemme vasemmalle.
Retkikartta:Pikku Riisitunturin polkuristeys




Jälleen pientä nousua Pikku Riisitunturille. Tässä kohdin on pitkälti pitkospuita laitettu polun päälle suojaamaan vaeltajan kenkää suoveden kosteudelta. Tämä on tätä ylös alas kulkua vuoron perään. Käymme ainoastaan kääntymässä Soilun laavulla. Laavun jälkeen saa kenkä maistaa kosteaa suoturpeen makuista vettä! Väkisin tässä matalavartinen perus vaelluskenkä kastuu. Ei auta valittaa, on painettava eteen päin vaikka uimalla, jos ei muuten pääse.


Onneksi ei kuitenkaan tarvitse uimasille ruveta, vaikka polku-ura alkaa muistuttaa paikoitellen pientä puroa. Nyt ollaan tukevasti pitkospuiden selässä, katse suunnattuna kohti Riisisuon niittylatoa. Metsänlaidasta aukeaa suo, jota on hyödynnetty aikoinaan karjan rehun keräämisen muodossa. Tällä suolla on kaksi latoa, joista toinen on lähes luhistunut kasaan. Kovasti sai tehdä aikoinaan heinämies/nainen töitä, kerätäkseen heikosti tuottavalta suoniityltä eläimille rehut. Työpäivä alkoi aamulla neljältä, loppuen vasta ilta yhdeksältä.



   Retkikartta:Riisisuo niittylato



Vaihteleva maasto jatkuu. On puroja suota ja paljon erilaista mielenkiintoista katseltavaa. Karhunkallopetäjä on paksu vanha mänty, paikassa jossa ympärillä olevat puut jäävät hopeatilalle tämän puuvanhuksen rinnalla. Metsän jumalille on tässäkin paikassa annettu uhrit.


  Retkikartta:Karhunkallopetäjä




Soilun laavu-Uudensuonlampi taukopaikan välillä tulee monen moista retkeilijää vastaan. Tällä kertaa menemme reitin "väärään suuntaan" suositellun myötäpäivä kierto suunnan mukaan. Käyhän se näinkin, koska polululla on tilaa väistellä vastaantulijoita. Seuraavaksi tulee Uusisuon risteys josta jatkamme matkaa suoraan Uudensuonlampi laavulle. Tässä pidämme evästaukoa.
Retkikartta:Uudensuonlampi

Tuurinpeliä, kun ei ainutkaan sadekuuro tavoita ja paita kostuu ainoastaan hiestä. Taas noustuamme takaisin Riisitunturin huipulle, tulee vastaan raikas ja vilvoittava tuulenhenki. Huipulta patikointi alas kohti parkkipaikka tapahtuu joutuisasti valmiiksi tasattua polkua pitkin. Päivän vaelluskilometrit 13 km. Ruuan jälkeen käyn vielä kuvailemassa Myllykoskella. Myllykoski sijaitsee Kuusamossa Pienen karhunkierroksen varrella.


keskiviikko 11. heinäkuuta 2018

Pyhä-Luoston Kansallispuisto 17-22.3.2018.



Pyhä-Luosto Kansallispuisto hiihtoreissu 17-22.3.2018.
On taas aika pakata laukut ja suunnata kohti pohjoista Pyhätunturin maisemiin. Lähdemme liikkeelle Perjantaina Nokialta kohti Lappajärveä jossa nukumme yön yli, matkan jatkuessa taas Lauantai aamuna Pyhä-Luoston kansallispuistoon.
Hyvissä ajoin olemme saaneet itsemme kiskaistuksi sängystä ylös Lauantaina ja kohta jo auton keula osoittaa kohti Lapin maisemia. Vaimo saa toimia kuskina näin alkumatkasta.
Ajokeli on hyvä. Aurinko nousee rivakasti horisontista kohti korkeuksia.
Reilu 8 tuntia tästä saa körötellä Pyhätunturille ja olemme perillä vähän ennen viittä.





Mökki on ihan viihtyisän oloinen vaikka neliöitä on vain 40+ pieni parvi. Sukset saa pikapitoa ja luistoa pohjiinsa jotta iltalenkki sujuisi mukavasti. Lähdemme suksimaan valoladulle, koska pimeä tulee melko pian. Käymme Vuostimojärven
kohdassa kääntymässä, jossa loppuu niin latu kuin valokin. Iltalenkille tulee mittaa noin 20 km. Mukava on mennä saunan lämpöön kovan ja vauhdikkaan hiihtolenkin jälkeen.
Sauna on aika pieni kooltaan mutta löylyt ovat kosteat kun aukaisee saunan suuren ikkunan lähes auki ja heittää kiukaalle vettä jatkuvasti.




Sunnuntai 18.3.2018.
Ajellaan kohti Luostoa ja parkkeerataan auto Moitaselkä nimiseen paikkaan. Sukset kainalossa kävelemme muutaman sata metriä parkkipaikalta, jotta pääsemme ladulle.
Tänään ei ole mukana reppua eikä edes juomista. Teemme kahdenkymmenen kilometrin pikapyrähdyksen ja se kyllä menee ilman syömisiä ja juomisia kevyesti. Käymme Lampivaaralla ametistikaivoksella kääntymässä ja palaamme sieltä Pyhälammen päivätuvan kautta
takaisin. Keli on pilvinen mutta poutainen. Suksessa on hyvä luisto ja pito, joten matka joutuu tänään ripeästi. Käydään katsomassa Kuukkelin vuokratupaa joka on tässä matkan varrella lähes ladun vieressä. Ei ole yhtään asukasta tuvassa, ainoastaan suksien jälkiä
ja runsaasti lunta mökin katolla ja pihassa. Upeat on nämä lumiset maisemat! Tykkylunta on runsaasti kynttiläkuusten ja pohjoisten lyhyitten ja jykeväoksaisten mäntyjen yllä.
Kyllä luonto osaa muuttaa maisemaa eri vuodenaikoina.
Parhaat näkymät löytyy Ametistikaivoksen liepeiltä. Joutuu monet kerrat pysähtymään ja ihailemaan näitä talven lumisia maisemia. On välillä kuin taideteoksia lumesta muovailtuna.

Käymme mökissä hetken lepäämässä ja tankkaamassa energiaa jotta taas jaksamme taivaltaa uudet reissut. 16.45 on aika laittaa sukset jalkaan ja lähteä reissunpäälle. Tiaislaavulla ajattelimme käydä. Aurinko on alkanut paistamaan ja tuolta Pyhätunturin rinteen takaa se
tänne mökin pihaan hiukan vielä näkyy. Lähimmälle ladulle on matkaa 400 metriä, mutta vielä tässä vaiheessa emme tienneet missä se latu oikein menee ja miten sinne pääsee parhaiten. Nyt sitten lykimme tien laitaa pitkin 1,2 km ladulle jonka olemme havainneet autosta käsin. Hiihtelemme ensin Luonbtokeskuksen ohi ja siitä kohti määränpäätä. Lähdemme koneladulta oikealle vievälle lumikenkä/pyöräreitille. Tästä on Tiaislavulle matkaa 1,7 km. Laavulta näkyy mukavasti auringonlasku. Nyt on lähdettävä heti takaisin jos meinaa valoisan aikana ehtiä takaisin mökille.



Maanantai 19.3.2018.
Maanantai näyttäytyy sään puolesta pilvisenä ja pientä lumisateen merkkiä on ilmassa. suuntaamme suksenkärjet Pyhäjärven kierrokselle. Tulimme autolla tuohon ison tien varteen ja jätimme auton parkkipaikalle.
Tästä lähdemme hiihtelemään ja katselemaaan uusia maisemia. Heitin Bilteman 65 litran rinkan selkääni ja lastasin sinne kaiken tarpeellisen mitä tänä päivänä hiihtoreissulla
tarvitaan. Yhdessä laturisteyksessä menimme vikasuuntaan ja nyt teemme ylimääräisen vauhtimutkan Luontokeskuksen kautta. Hiihtämäänhän tänne on tultu ja muutaman kilometrin lisämatka ei liene mahdoton tehtävä.
Lumiset puut ja tuulen suhina on kulkijoiden seurana täällä tunturimaisemassa.
Karhunjuomalampi päivätupa, siellä käymme kääntymässä. Sieltä on palattava samaa latua tähän risteykseen ja jatkettava vasemman käden suuntaan kohti Pyhäjärveä. Raskasta on hiihto varsinkin tässä loppuosuudella noustessa Karhunjuomalammelle. Lämpö virtaa lihaksiin ja hiki kastelee paidan selkämystä oikein huolella. Onhan aika mukava lasketella sitten takaisinpäin ja otetaan ilo irti korkojen kanssa takaisin.
Lumiset puut ja tuulen suhina on kulkijoiden seurana täällä tunturimaisemassa.  Emme käy tuvan sisällä vaan teemme käännöksen ja palaamme samaa latua takaisin. Siinä puut vilistää silmissä kun laskettelee alamäkeen pitkät palat. Latu kiemustelee kuin käärme ja tarkkana saa olla mutkissa jotta pysyy latu-uralla. Evästauon pidämme Pyhäjärven tuntumassa olevassa laturisteyksessä. Alkaa olemaan jo takki tyhjä, joten on hyvä vähän tankata energiaa loppumatkaa varten.
Kosteat hiihtokäsineet eivät enään pitäneet lämpöä ja sen takia oli laitettava isompaa vaihdetta silmään jotta taas tarkenisi taivaltaa. Hiihtopäivä oli taas mukava ja antoisa, nyt lepäilemään ja palautumaan mökin lämpöön.
Tiistai 20.3.2018
Pääsimme lähtemään tänään aamusta Klo 10 matkaan. Heitin 65 litraisen rinkan selkään ja sinne pakkasin tarvittavat varusteet matkaa varten. Isokurun maisemille ajattelin mennä kuvaamaan, vaimon palatessa omia aikojaan ja reittejään takaisin .
Pakkasta on -11 astetta ja taivas näyttäytyy ilman pilviä tänä kauniina päivänä. Siirryn koneladulta lumikenkäreitille josta pääsee muun muassa Tiais laavulle ja lintutornille joka on Tunturiaapa nimisellä suurella suo alueella. Tiaislaavu jää oikean käden puolelle kun käännyn uralle jota myöten pääsen käymään Porolaavulla. Tässä on hienoja maisemia lumisten puiden keskellä. On vielä oma rauha ja hiljaisuus talvisen luonnon keskellä. Lumi on tehnyt puiden oksille omia
taideteoksia muotoillen ne mitä uskomattomiin muotoihin. Porolaavulla savu leijailee nuotiosta ja hiihtäjiä on kerääntynyt makkaran paistoon ja eväiden syöntiin. Tässä on hieno poroerotus paikka vanhoine harmaine aitoineen. Tässä käyn kääntymässä ja palaan samaa lumikenkäuraa takaisin. Lumi narskuu suksen alla edetessäni varsin verkkaista tahtia eteenpäin. Täytyy aika ajoin kuulostella, katsella ja ihailla tätä talvista luontoa.
Suon tullessa näkyviin käännyn vasemmalle vievälle uralle joka on vähän kuljettu ja täysin lumen peitossa. Ainoastaan siniset kepit hangessa osoittavat reitin suunnan. Ei parane poiketa reitiltä sivuun, jos ei halua kahlata yli metrisessä pehmeässä lumessa lähes vyötäröään myöten, koska kapea murtomaa suksi ei kanna hangessa yhtään vaan humpsahtaa välittömästi pohjia myöten, jos erehtyy reitistä.Urai jatkuu suon laitaa pitkin. Käännyn takaisin koska en tiedä mihin tämä lumen peittämä ura lopullisesti menee.
Tiaislaavulla vasta onkin väentungosta ja ulkomaalaista turistia ihan haitalle asti. Tässä kuvaan aikani ja häivyn hiljaisemmille maisemille, toivon mukaan. Laavulta on reilu viisisataa metriä Tunturiaavan lintutornille matkaa. Muutama maastopyöräilijä tulee vastaan ja väistän kohteliaasti nopeampia kulkijoita. Komea maisema avautuu Pyhätunturille lintutornin korkeuksista vaikka torni on aika matala. Kylmä tuuli ujeltaa ja pureva viima hiipii jäseniin maisemaa kameralla tallentaessani.
Tästä lähden suon poikki menevää uraa ja suuntaan kohti Isokurua. Onhan tässä vielä monta mutkaa ennen Isokurun alkupäätä. Lumivyöryvaara kyltti on aseteltu Isokurun ja Pyhänkasteen putoukselle menevälle reitille. Käyn kuitenkin vilkaisemassa mitä siellä näkyy, koska ei tämä alkupää ole lumivyöry vaarallista paikkaa. Hetken taivallettuani käännyn takaisin päin ja lähden kohti mökkiä. Ehdottomasti loman paras reissu oli tässä. Sai mennä pitkin polkuja rauhalliseen tahtiin eikä ollut muita kulkijoita liikaa matkan varrella.
Keskiviikko 21.3.2018
Loman viimeinen aamu koittaa kelin ollessa pilvinen. Lähdemme hiihtelemään Karhunjuomalammen päivätuvalle. Otettiin makkaraa repun painoksi tarkoituksena tehdä tulet päivätuvalle ja nautiskella siellä tulen lämmösta ja tietysti kuumasta makkarasta.
Jään sinne kuvailemaan ja vaimo lähtee takaisin omia reittejään.
Selässä oleva rinkkani painaa noin 10 kiloa. On siellä kamerakalustoa, toppavaatetta, villapaitaa, syömistä ja juomista. Pakkasta on -9 astetta mutta tuuli huomioiden pakkaspurevuus on viidentoista paikkeilla.
Hiihtolatu on paikoitellen lumen peitossa, tuulen pyyhkiessä ladun pintaa. Aika vähän on hiihtäjiä tänään liikkeellä. Tuuli se vaan tuivertaa ja latu on aivan peittynyt kun lähestymme Karhunjuoma lampea. Rinkka selässä antaa mukavasti hien pintaan kun tuulessa koittaa edetä .
Tämä se on kunnon retkeilyä! Hiukan hiki virtaa ja saa vähän ponnistella jotta pääsee eteenpäin.
Päivätuvalla ei ole ketään. Teen kaminaan tulet. Juuri tuliaa tehdessä kuuluu pulinaa ulkoa ja sisään kämppään astelee muutamia hiihtäjiä. Puut ovat hiukan kosteita, mutta syttyvät kuitenkin palamaan. Nyt on tuvassa makkaran paistajia
kohtalaisen paljon. Keli ei ole paras mahdollinen kuvauksia ajatellen, mutta on maisema kuitenkin aina vähän erilainen eri kelillä. Lähden etenemään kesäreittiä pitkin kohti tunturia jota on kuljettu lumikengillä. Reitti alkaa kohta nousta ja suksien kanssa on mahdoton edetä kapeaa uraa pitkin sauvojen painuessa lähes kokonaaan pehmoiseen lumeen.
Käännyn takaisin kämpälle ja hetken hiihtelen latu-uraa pitkin kunnes käännyn oikealle vievälle lumikenkä reitille.
Tätä uraa on mukava hiihtää ja nautiskella talvisesta metsästä omassa rauhassa. Kohta tulee vastaan laskettelurinteet ja katselen pitkään miettien reitin kulkusuuntaa. Aikani ihmeteltyäni suuntaan sukset alamäkeen jonkinmoista moottorikelkkareittiä pitkin.
Kovasti auraamalla selviydyn tästä jyrkästä osuudesta ja alhaalla näkyykin tuttu hiihtolatu jota myöten pääsen takaisin mökille.

Muonio Jerisjärvi 10-17.3.2012

Lauantai: Aamulla herätys kello 7:00. Tattarileivät ja muut tarpeelliset syömiset kohti ääntä ja menoksi kohti Muoniota.
Startti kello 8.07.
Matkaa muonioon kertyy lähes 1000 km joten ajamista yhdelle päivälle on aivan riittävästi.
Nokialla on lähtiessä sää plussan puolella ja Jyväskylää kohti ajaessa auton lämpömittari näyttää jo 4,5 astetta.
Pohjoista kohti mentäessä alkaa lumivallit hiljakseen kasvamaan ja Tornion kohdalla on mittari jo nollassa.
Vaimolla iski kauhea migreeni ja lähes koko matka Tornion jälkeen meni takapenkillä maatessa, myös pikku oksennus tulvahti Ylitornion kohdalla.
Moni ohiajava autoilija varmasti ihmetteli tapahtumaa ja luuli kuningas alkoholilla olevan tapahtumaan osaa….
Kilpisjärven tie oli aika surkeassa kunnossa, polannetta ja sohjoa riitti, lisäksi auto tärisi niissä tien lukuisissa urissa joita riitti Torniosta muonioon asti.
Matka kesti taukoineen lähes 12 tuntia.
Sauna lämpiämään ja siiderit pakkaseen. Huomenna heitetään reput selkään ja hyvin voidellut sukset jalkaan, määrämpää kohti tunturia…
Sunnuntai 11.3.2012. Aamulla pakkasta pari astetta, taivas pilvessä. Yön aikana on tiputellut taivaalta jokusen sentin lunta.
Päivän urakkana on käydä Pallaksen lenkki jolle mittaa tulee 30 km.
Suksen pohjaan pikapidot, luistot. Reppuun eväät ja kuvauskalusto, tavarat saavat 45 litraisen repun pullistelemaan.
Latukone ei ollut vielä avannut latua joka kulkee Mäntyrovan erätuvan kautta Pallakselle.
Näimme reissun ensimmäiset porot pian lähdön jälkeen. Eläimet juosta nytkyttelivät pakoon edestämme ja aikansa juostuaan pysähtyivät ne
pureksimaan puiden naavaa, samalla takapää purki kasan mustia papanoita latu-uralle.
Mäntyrovan tuvalla pieni tauko. kamera tallensi maisemaa ja kävi siinä myös kuukkeli hyppimässä nuotiopaikalla. Olikohan linnulla maha jo täysi, kun ei viihtynyt paikalla pidempään.
Pallakselle oli enään 5 kilometrin matka joka oli lievää ylämäkeä. Onneksi latukone oli ajanut Baanan puhtaaksi ja luisto parani huomattavasti.
Pallakselta Jerikselle suksimme Mustavaaran kämpän kautta jossa myös ensimmäisen kerran aukaisimme eväspussin.Pienessä kämpässä oli makkaran paistajia jo riittämiin, joten
makkarat saivat mustanpuhuvan pinnan ulkona olevalla nuotiolla.
Päivä oli suorastaan loistava. Aurinko alkoi pilkistää pilven raosta jo alkumetreillä, ladut olivat huippukunnossa, pienen tuulenvireen käydessä hiihtäjän kasvoille joka oli leuto.
Päivälle tuli pituutta viisi ja puoli tuntia, raikasta ulkoilmaa keuhkojen täydeltä. Päivän päätteeksi sauna lämpiämään ja siihen päälle saunajuomaa.
Maanantai 12.3.2012
Päivän hiihto 15,4 km
Suuntana Ylläs jonne autolla matkaa karvan päälle 50 km. Auto parkkiin Riemuliiterin pihaan, sukset jalkaan ja kohti Kukastunturia.
Heti alkuun taivaalta alkoi leijailla märkää lunta joka tarrautui suksen pito osaan liisterin lailla ja samalla jäädyttäen pieniä läimäreitä.
Hiki kasteli paitaa tunturiin kiipiessä.Tunturin laella näkyvyys oli olematon ja maiseman kuvaaminen toivotonta.
Kukastunturin laella ilma vaihtui pakkaselle ja luisto parani huomattavasti.
Kotamajan kodassa makkara solahti tikkuun ja hetkessä ruskeapintainen herkku upposi nälkäisen hiihtäjän suuhun.
Tarkoituksena oli tehdä noin 30 km lenkki, mutta keliolosuhteiden vuoksi suunnitelmat hiukan muuttuivat.
Ylläkseltä pois ajaessa alkoi taivas revetä ja auringon säteet valaisivat tien pintaa.
Tunturissa sää ja maisema vaihtuvat todella nopeasti. Sunnuntai hiihtäjät viihtyvät kahvikeitaiden liepeillä jonne on matkaa majapaikasta muutamia kilometrejä.
Muutamia ulkomaalaisia hiihtäjiä tuli vastaan matkalla, useimmat eivät hallitse hiihtämisen alkeita, jo pystyssä pysyminen on jollekkin suuri haaste.
Tiistai 13.3.2012 Hiihto 26 km Retken kesto 4,5 tuntia
Aamun aurinko värjää säteillään mäntyjen latvoja, pakkasta on -7 astetta. Lunta on taas yön aikana satanut sentin verran. Latukone rutkutti joskus aamuyön pimeimpinä tunteina.
Sukset käännetään kohti mustavaaran pitkää nousua, keimiöjärven kautta jerisjärvelle, Keimiöniemen kierros päättää päivän taipaleen.
Mustavaaran porokämpän oli valloittanut kelkkaseurue joka ajeli latu uraa pitkin kämpälle. Kelkkayrittäjillä on röyhkeys huipussaan ohjatessaan turisteja kansallispuistoon
jossa on kelkkailu kielletty!
Keimiöniemen kierroksella latu oli loisto kunnossa, ainakin hetken. Hetkessä tuuli puhalteli uran umpeen ja niemen kärjestä käännyttäessä saimme vastaamme
tuulen joka oli viedä mennessään alle 100 kiloisen hiihtäjän.

Keskiviikko 14.3.2012 Hiihto 26,5 km 4 tuntia 15 min.
Auringon paistetta, pakkasta -7 astetta, puuskittaista tuulta. Autolla Olostunturiin ja sieltä suksilla kohti Särkitunturia.
Heti olokselta hiihdellessä oli kelkkailijat taas vallanneet latu uran, oikeanpuoleinen latu oli pilattu täysin.
Särkitunturille oli matkaa 13,5 km. Viimeinen 2,5 km oli nousu voittoista taivalta. Särkitunturin kota oli palanut ja jäljellä oli ainoastaan puuvarasto
ja vessa. Makkaranpaiston sai unohtaa ja kyrsät lähtivät koskemattomina takaisin kohti Jerisjärveä. Ylhäällä kävi kova ja luihin asti menevä viima joka
hiukan haittasi videointia.
15.3.2012 Hiihto 19 km
Torassiepin kierros oli päivän hiihtomatkana. Jeris kylästä järven jäätä pitkin 2 km tuulessa ja tuiskussa pakkasen ollessa 3 astetta. Hiihtoa vaikeutti
taivaalta leijaileva lumi jota ei kuitenkaan satanut päivän aikana kuin muutaman sentin. Siepinvaaran laavulla paloi nuotio, sen ääressä pikku tauko.
Repussa oli kuukkeleille varattuna leivänmuruja. Lintuja ilmestyi pieni parvi taistelemaan leivän sipareista.
16.3.2012 Hiihto 12 km
Viikon lämpimin päivä, plus asteita 5. Aamusta kuvaamaan Jeris hotellin rantaan jossa vierähti puolitoista tuntia ja matkaa suksilla 2 km.
Iltapäivällä Sammalvaaran kuntoladun lenkki(10 km) Ensimmäinen hiihto tällä reissulla ilman reppua!
Räystäiltä vesi tippuu ja aurinko paistaa kellon ollessa 17.25.

maanantai 25. kesäkuuta 2018

Saariselkä: Urho Kekkosen Kansallispuisto- Talvi 2011



Saariselkä 2011 Prospektorin kultakaivos



vuonna 1902 rakentama kaivos, josta etsittiin kultaa. Kultaesiintymistä Saariselän alueella oli saatu viitteitä. Tätä varten aikoinaan rakennettiin tie Sodankylästä Laanilaan. Myöhemmin tietä jatkettiin aina Petsamoonsaakka. Saariselän ensimmäinen rakennus oli Prospektorin konttori. Yhtiön lopetettua siellä toimintansa siitä tuli vuosikymmenien ajaksi Laanilan kestikievari, josta kerrotaan myöhemmin artikkelissa. Rakennus sijaitsi nykyisen Metsäntutkimuslaitoksen paikalla. Saksalaiset polttivat rakennuksen perääntyessään pohjoiseen Lapin sodassa vuonna 1944. Kultaa ei Prospektorin kaivoksesta koskaan löydetty. Nykyään kaivoskuilun päälle on rakennettu mökki, josta voi kurkistaa kuiluun ja kuunnella ääninauhalle taltioituja työskentelyn ääniä. Mökin pihamaalla on esillä kivikasoja ja kaivosvaunu raiteineen. http://fi.wikipedia.org/wiki/Laanila_(Inari)






































Saariselkä 2011 Vaarallinen lasku! dangerous cross-country skiing. 

Muotkan majalla paikallinen hiihtäjä mies kaipasi suksiinsa pitoa ja etelän turistin repusta löytyi tätäkin laatua. Mies oli tyytyväinen ja tarjosi maksua tuosta voitelupalvelusta, josta kieltäydyin jyrkästi.

Mahtava hiihtokeli auringon paisteessa ja vaihtelevissa maastoissa.