torstai 14. kesäkuuta 2018

Matkakertomus: Muonio Jerisjärvi ruskavaellus

Muonio Jerisjärvi 28.9.2013.


 Nokialta (27.9.2013)Jerisjärvelle tuli 950 kilometriä ja oli siinä ajamista, vaikka kahdessa pätkäsä reissun teimme. Ensimmäinen etappi oli Lappajärvelle 200 km ja siellä yksi yö ja aamulla klo 8:00 SUUNTA KOHTI Pohjoista. Ajokeli oli mainio, lämpömittarin näyttäessä 4-8 astetta plussaa.Matkalla poikkesimme katsomassa mummoani jolla on jo ikää reilu 90 vuotta ja Teppolakodissa Kempeleessä hän asustelee. Mummolla on dementia ja  pois lähtiessä  katsahti minuun päin ja sanoi: Tuo näyttää ihan suurelta kärpäseltä. Syömässä kävimme ABC huoltoasemalla ja heitin naamariin ranskalaiset lehtipihvin kera. Tuntuu että  annosten hinta vain kohoaa vuosi vuodelta ja vastaavasti annoskoko pienenee. Seuraavalle reisulle otamme omat eväät matkaan ja hörpimme lämpimän lihakeiton termoskannusta teen ja leivän kera.





Perille päästyämme pimeys alkoi hiipimään mustaten maisemaa. saunakaljat kylmään ja sauna päälle. Vaimo kävi heittämässä reilun tunnin juoksulenkin märällä pururadalla.(9,6 km) Saunassa oli hyvät löylyt ja siinä löylyissä vierähti  aikaa ja tuli siinä juotua muutama kylmä kalja, tosin kohtuudella ja nautiskellen.


                                          Jeriskylä Mökki 19 Eikka

29.9.2013. Sunnuntaina uni maistui ja heräsin Klo 8:00 kelin ollessa poutainen, plus asteita ulkona oli 2. Jeriskylässä on melkoisen hiljaista mökkien seisoessa tyhjillään vain muutamien asukkien ollessa paikalla. Paras ruska-aika on takana, mutta kelit suosivat, eikä lunta ole vielä maassa eikä puussa.




Päivän retkisuunnitelma on patikoida Keimiötunturin kautta Sammaltunturiin ja sieltä kohti Mustavaaran autiotupaa. Lenkin pituus noin 17-18 km riippuen reitin valinnasta. Hero3 ja handycam pyöri vinhasti ja videota tuli 12 gigaa päivän vaelluksesta.Keimiötunturille kapuaminen sai sykkeen hiukan nousemaan, olihan siinä 1,7 km nousua 613,5 metriin. Lähellä huippua tuli polulla vastaan porotokka joka ei aikonutkaan väistää vaikka yleensä ne porot pötkii pakoon sorkat suorina ihmisen nähdessään.


                                            Uusi leikkaus



                                         Alkuperäinen video


Nythän on porojen kiima -aika ja iso urosporo alkoi tulemaan kohti uhmakkaasti mylvien noin 70 metrin päästä ja siinä oli pakko ihmisen väistää ja kiertää 100 metriä oikealta.Keimiötunturin huipulla näkyvyys oli lähes nollassa pilviharson peittäessä laen.



Ylhäällä olevassa kuvassa iso urosporo pitkine sarvineen osoittaa mahtavuuttaan murahtelemalla ja se tulee hiljakseen meitä kohti. Katsomme parhaaksi kiertää lauman kauempaa oikealta. Pitkäsarvinen poro seuraa katseellaan jatkuvasti liikkeitämme pysyen paikallansa. Vaelluskengät alkoivat imeä kosteutta sisäänsä koska varvikko oli ylhäällä huurteessa ja alempana kosteaa. Ensilumen rippeet huipulta myös löytyi, ei siinä olisi hiihtämään pystynyt mutta lunta se kuitenkin oli.


                                         Keimiötunturin sumuista maisemaa.


                                         Keimiötunturin huippua kohti mennään.

Keimiötunturin huipulla näkyvyyden ollessa noin sata metriä ei siinä maisemia pahemmin näkynyt ja matka jatkui tuota pikaa kohti Sammaltunturia ja mustavaaran kämppää, jonne saavuimme neljän tunnin vaelluksen jälkeen. Mustavaaran autiotuvassa oli edellisenä yönä yöpynyt Unkarilaispariskunta. Pieni kämppä oli valmiiksi lämmin ja tein takkaan makkaranpaistotulet. Eväät maistuivat pitkän taivalluksen jälkeen kulkijoille ja takan hehkuvassa lämmössä oli mukava viettää aikaa ja levähtää. Koko retkeen saimme kulumaan noin kuusi tuntia ja kilometrejä tuli 17 km.










  Yllä olevassa kuvassa olemme ylittäneet  Keimiötunturin pilvisen laen ja laskeudumme alas laaksoon josta alkaa kapuaminen  kohti sammaltunturia. Vaelluskengät kastuivat ja kosteus alkoi hiipiä kohti varpaita. Suunnan hakemisessa oli hiukan ongelmaa surkean näkyvyyden takia mutta tuo polunpää löytyi hetken  alaspäin kuljettuamme. 




  
Keimiötunturi kohoaa 613,5 metriä merenpinnasta. Huipulla kävi kylmä viima ja näkyvuyyttä ei pitkälle riittänyt koska olimme pilvessä.







30.9.2013 Maanantai. Suuntana Montellin maja. Reitin lähtöpisteksi valitsimme Vuontispirtin parkkipaikan josta oli Majalle 5 km matka, ja se oli pelkkää nousua. Sää oli melko kalsea,  elohopea ei ollut jaksanut kiivetä puoltatoista astetta korkeammalle.Kapuaminen kohti Monellia kuitenkin sai aikaan sen että kohta oli vilu karkoitettu jäsenistä. Itse Montellin maja on pieni mökki jossa voi yöpyä. Alkuperäinen maja tuhoutui lapin sodassa ja poromiehet rakensivat sotien jälkeen uuden mökin samaan paikkaan. Kolmen hengen seurue piti taukoa majassa, meidän jatkaessa matkaamme nammalakurun kämpälle jonne oli matkaa ainoastaan kilometrin verran. Täällä tunturissa oli lampareet saaneet jääpeitteen. Sää pysytteli pilvessä , mutta onneksi ei satanut vettä vaeltajan niskaan. Nammalakurun kämpässä ei ollut ristin sielua kun sinne tulimme,  eväät syötyämme sinne tuli yksinäinen vaeltaja rinkkoineen.Pieniä porolaumoja näkyi siellä täällä. Paluumatkan teimme lähes samaa reittiä takaisin, poikkeuksena Montellin majan alkupäästä menimme sitä vaelluspolkua takaisin jonka vasta nyt hoksasimme olevan olemassa. Ylös päin tullessa kiipesimme kapeaa hiekkatietä joka oli hiukan tylsähkö vaeltaa. Aikaa tuohon 12 kilometrin reittiin meni noin 4 tuntia ja autolle päästyämme totesimme jälleen että ei ole enään tarvetta tehdä saunalenkkiä Jerisjärven majapaikassa. 




                                           
                                               Kohti Montellin majaa Nammalakurusta päin.
                                         Vuontisjärven laidassa

Komeat näkymät avautuvat Vuontisjärvelle ja pallaksen tunturialueelle. Järvi oli aivan tyyni ja keli muutenkin loistava vaeltajalle.


                                              Montellin maja





Ei ollut vilkasta Montellin majalla  tähän aikaan,  paras ruskahuipun sesonki on jo ohitettu. Oli sinä majan nurkkaan laitettu vanhat vaelluskengät naulan varaan roikkumaan.



Montellin majalla koirat pitävät vahtia.  Nammalakurusta takaisin päin tullessa ohitimme  jälleen Montellin majan. Kaksi koiraa siinä majan nurkalla haukkua räksytti ja vahtia piti. Musta koira haukkui ja valkoinen oli hiljaa.



Montellin majalla koirat pitävät vahtia.  Nammalakurusta takaisin päin tullessa ohitimme  jälleen Montellin majan. Kaksi koiraa siinä majan nurkalla haukkua räksytti ja vahtia piti. Musta koira haukkui ja valkoinen oli hiljaa.


                                          Nammalakurun uusi kämppä rakenteilla

                                       Suuntana Nammalakurun kämppä

 1.10.2013 Tiistai. Edellisen illan säätiedote lupasi pohjoiseen yöpakkasia, mutta ei aamulla klo 8.00 ollut maa kuurassa koska mittari näytti asteen verran plussaa. Aamupalat naamaan ja lähtö kohti uusia seikkailuja Pallakselle kohti taivaskeron huippua joka kohoaa 807 metriä merenpinnasta. Pallashotellin pihassa kävi melkoisen kylmä viima joka tulisi puhaltamaan huipulla nokan punaiseksi. Ensimmäiset lumiläimäreet kohtasimme piakkoin kavutessamme kohti korkeuksia.Maa oli jäässä ja nyt se viima puri toden teolla poskia ja tuuli tunki täydellä voimalla lahkeensuista sisään. Tuulen voima alkoi lisääntyä ylöspäin mentäessä ja alkoi olemaan jo vaikeuksia pysyä tolpillaan kivien selkää vaelluskengän pohjala hieroessa. Taivaskeron huipulla ei viitsinyt kauan katsella kylmyyden takia maisemia.Muutaman kuvan otin ja pätkän videota. Matkalla takaisin kohti Hotellia tuli vastaan jokunen vaeltaja. 8,2 km tuli matkaa vaellukselle ja aikaa siinä meni 2 tuntia ja 10 minuuttia. Reitti on vaativa kivikkoisen maaston takia. Pallakselta hotellin oikean puoleiselta polulta reilu kilometrin matkalta reitille on ajettu hiekkaa ja se on helppoa kulkea. Retken lopuksi kävimme Pallaksen luontokeskuksessa tutustumassa Lapin eläimiin ja luontoon.




Vaellusvideo joka etenee kohti Taivaskeron huippua. Pallashotellin vasemmalta puolelta aloitamme etenemisen. Jo alhaalla huomasimme  tuulen purevuuden ja kalseahkon kelin odottavan tuolla jossain huipulla.






Innokas vaeltaja jolla oli pelkät sauvat matkassa olisi halunnut hiihtämään. Tuuli voimistui entisestään ja pakkastakin oli muutama aste.

Taivaskeron huippu on valloitettu!  Tällä paikalla sytytettiin Helsingin Olympiatuli ja tämä tapahtui 1952 Pallaksen Taivaskerolla. Tuuli piiskasi navakasti löytäen reittinsä kuvaajan arempiin paikkoihin, elikkä käsiin ja sormiin. Näkyvyys oli surkea pilvisyydestä johtuen ja maisemat jäivät tällä kertaa näkemättä. On sitä kuitenkin hienoa kokea monenlaista säätä vaelluksilla, koska maisema ja ympäristö muuttuu ainakin kuvaajan  näkökulmasta  kiehtovaksi.






Taivaskerolta takaisin tuleva reitti oli  helpompi kulkea. Reitin loppuosa oli siloiteltu etelän miehen tarpeisiin ja siihen oli ajettu hienoa hiekkaa jota pitkin olikin helppo tallustella alaspäin. Tässä vaiheessa alkoi kuvaajan käsiä palella oikein tosissaan ja  pelkät nahkasormikkaat olisi mielellään vaihtanut kunnon rukkasiin.

                            Sattui myös näitä hauskoja tapauksia vaelluksella. Jään jumiin kepin nokkaan tuulipuvun takkini kiristysnauhasta.

 2.10.2013 Keskiviikko. Oli luvattu tihkusadetta tänne suuntaan, mutta onneksi ennuste meni metsään ja  aurinko pilkisti pilvenraosta päivän aikana ja lämmintä oli iltapäivästä 11 astetta plussan puolella. Suuntasimme näin aluksi Pallasjärvelle, Lompolonsaarille. Ensimmäiselle saarelle pääsi matalanveden aikaan kävellen. Varsinainen vaellus alkoi Pallasjärven luontopolulta kohti Pallasta jonne oli matkaa noin 5 kilometriä. Edestakainen kokonaismatka oli 9,9 km. Luontopolun alku oli helppokulkuista ja sileää sorapintaista väylää noin 500 metriä ja sitten alkoikin juurakkoinen ja kivikkoinen taival. Sateet olivat liukastaneet kivet ja juuret liukkaiksi ja vaelluskenkä ei aina saanut pitävää otetta alustasta. Pallasksella söimme eväät ja tulistelimme kodassa jossa ei ollut muita kulkijoita. Viereisestä purosta täytin litran vesipullon raikkaalla ja puhtaalla vedellä. Takaisin lähdimme samaa reittiä ja jatkoimme reitin lopussa luontopolku kierroksen loppuun. Aikaa kului noin 4 tuntia. 







3.10,2013 Torstai.
Päivän vaelluskohteena oli Ylläksen Kukastunturi josta retki jatkui Kotamajan kauttta Hangaskurun laavulle ja sieltä takaisin Riemuliiterille Niilivaaran kautta. Matkaa kertyi 17,4 km ja aikaa kului 4 tuntia ja 45 minuuttia.
Aamulla Jerisjärven mökin verhot avattuani huomasin että päivästä tulee loistava, ainakin kelin puolesta. Aurinko pilkisteli pilven raosta ja matkalla Ylläkselle auton lämpömittari nousi viiteen asteeseen.Iltapäivästä keli lämpeni entistä enemmän ja yli 10 asteen elohopea kohosi ja aurinko paistoi edelleen lämpimästi vaeltajan kasvoille.
Kukastunturin laelta oli hyvä ja selkeä näkymä, videokamera hurisi ja tallensi upeaa maisemaa eri kulmista.
Etelän vaeltajalle tietä oli tasoitettu hiekalla osalta reittiä. Kotamajalla olikin valmiina tulet kodassa ja makkaranpaisto ja suuri kuppi teetä parilla leivällä maistui makoiselta ja täytti energiavarastot joita vielä tarvittaisiin loppumatkalla.
Kaivinkone jylisi kotamajan takana ja mönkijäkuskit kuljettivat hiekkaa polulle, siinä oli luonnon rauha kaukana.
Matka jatkui kohti Hangaskurun laavua. Hangaskurun laavu oli uudenkarhea ja sinne olikin rakennettu hienot vessat. Laavun pihalla istahdimme hetken karttaa lukien ja päätimme mennä takaisin lähtöpisteeseen Riemuliiterille Nilivaaran kautta.Nilivaarassa kohtasimme metson soitimella.Polunlaidassa se metso tepasteli ja äänteli tohkeissaan päästäen kuvaajan melko lähelle.
Kukastunturilla näkyi porolauma ja myös alempana porot laiduntivat ja poukkoilivat meidän edessä kuin päättömät kanat juosten sorastettua polku-uraa meidän edellä pitkän matkaa.





4.10.2013 Perjantai.
Viimeinen vaelluspäivä alkaa. Ikkunasta ulos katsoessa silmät osuvat kosteaan sumuseinämään näkyvyyden ollessa muutaman sata metriä.Täytyy vain odotella ilman selkeytymistä mökissä jos aikoo nauttia maisemista.
Ennen puoltapäivää keli selkeentyi Pallasjärvelle ajellessa. Suuntasimme ooppelin kohti Pallasjärven laskujokea kohti. Hiekkatietä pääsimme lähes perille asti.Tie muuttui liian kuoppaiseksi loppuosalta ja kävelimme reilu 500 metriä perille.
Pallasjärven laskujoki on nimeltään suukoski, joka on matala ja melko kapea joki kuten täällä lapissa monet joet ovat.Järvi tarjosi hienot näkymät kohti Pallastunturia, jossa pumpulimaiset pilvet leikkivät ja paljastivat keroja satunnaisesti.
Päivän varsinainen vaellus suuntautui Pallakselle jossa teimme pikku lenkin jolla oli mittaa noin 6 kilometriä. Pallashotellilta poroerotusaitauksen sivua kohti Palkaskurun vierustaa ja sieltä tunturin kylkeä takaisin.Aurinko näyttäytyi ajoittain ja alkuun olikin melko lämmintä. Tuuli alkoi kuitenkin puhaltaa todella kylmästi matkan varrella ja eväitten syönti meinasi jäädyttää kädet

keskiviikko 13. kesäkuuta 2018

Sievi Light Boot kevytsaapas testi


Kävin testaamassa maastossa Sievin Light boot kevytsaapasta 17.9.2017. Kyllä on hyvä kävellä näillä saappailla pitkin polkua ja umpimetsässä. Pohjassa on huomattavasti parempi pito kuin perinteisessä kumisaappaassa. Kenkä on todella kevyt ja sen kyllä huomaa kävellessä. Sievin Light boot laces 04 on hyvä valinta maastoon ja kosteaan keliin.
20.9.2017 Sievin vaellusjalkine testi jatkuu! Kävin testaamassa Sievi kumisaappaita metsäisessä, kivikkoisessa ja märässä maastossa.
Märkäpito kivikkoisessa maastossa erinomainen. Kenkä on todella kevyt kävellä ja pehmeän mukava jalalle.


Retki saareen: Luodon saari

Luodon saari on mukava ja rauhallinen retkeilyalue Pirkanmaalla.

Veneretki saareen syksyllä 2017. Luodon saari sijaitsee Nokian Pyhäjärvessä. Saari kuuluu luonnonsuojelualueeseen jossa on 3,5 kilometrin mittainen luontopolku. Luontopolku kiertää saaren rantoja oikaisten saaren keskivaiheelta toiselle puolelle rantaa.  Saaressa on nuotiopaikkoja ja myös telttailu on mahdollista tulistelupaikkojen tuntumassa. Luodon saari on mukava ja rauhallinen retkeilyalue Pirkanmaalla.




tiistai 13. helmikuuta 2018

Luontokokemuksia dokumentti


         Luontokokemuksia sarjan talvijakso kertoo Etelä-suomen vaihtelevista säätiloista talvella. Nyt katsottavissa Youtubessa.

Luontokokemuksia luontodokumentti kokonaisuudessaan.

keskiviikko 17. tammikuuta 2018

Retkikertomus: Seitsemisen Kansallispuisto


Seitsemisen Kansallispuisto 15.10.2017.





Seitsemisen Kansallispuisto- Hirviharju-Luontoretki Part 1/7 Natur wandern in Finnland

Syksy on edennyt pitkin harppauksin kohti talvea. Tänään olemme tutussa Seitsemisen Kansallispuistossa vaeltamassa ja tutkailemassa maisemia ja uusia reittejä.
Auton jätämme Multiharjun parkkipaikalle. Päivät lyhenevät kiivaaseen tahtiin ja siksi on aloitettava retkeily aamusta varhain.
Multiharjulla rinkat siirtyvät tottuneesti selkään, saaden vielä pikaiset säädöt ja viilaukset. Vielä Hero5 action kamera ja kuvanvakaaja Karma grip käteen ja matka kohti seikkailuja voi alkaa.
Olen suunnitellut reitin valmiiksi jo kotisohvalla. Hirviharjun kautta takaisin Jaulintielle ja sieltä Liesijoen varresta kohti Saari-Soljasta josta matka jatkuu Liesilammin kautta Liesijoen myllylle. Myllyltä lähdemme
takaisin Multiharjulle.

Kuljemme parasta aikaa Multiharjulta tänne Hirviharjulle saakka ulottuvaa rajoitusosaa jossa ei saa polulta poiketa.

Uudet retkivarusteet pääsevät maastossa todelliseen testiin tänä syksyisenä päivänä. Savotan putkirinkka 906 on ensimmäistä kertaa selässä vaelluksella. Rinkan kokonaispaino on 15 kg ja ensituntuma tähän kapistukseen on loistava.
Kuorma ei tunnu painavalta, eikä paina hartioista. Rinkka pysyy jämäkästi selässä ilman heilumisia. Savotan 906 putkirinkka on kyllä erinomainen ja kestävä valinta tosi retkeilijälle. Ei ole putkirinkan voittanutta voisi tässä kohden lausahtaa.
Ykkösvaeltaja etenee tuttuun reippaaseen tahtiinsa edelläni, kuten aina ennenkin näillä patikointireissuilla. On se hiukan jo oppinut hellittämään kengänjuoksuaan,
pysähtymää, kuuntelemaan ja katselemaan luonnon esityksiä.
Täällähän on nähtävää ja kuunneltavaa yllin kyllin, ettei siihen tunnu riittävän edes kokonainen päivä. Retkeilijän tärkeimpiä varusteita lienee jalkineet, joiden tulisi pitää jalka kuivana ja lämpöisenä kaikissa olosuhteissa.

Seitsemisen Kansallispuisto-Mahtava suo-Luontoretki Part 2/7


Meillä kummallakin vaeltajalla on jalassa Sievin Light Boot kevyt saappaat. Itsellä kirkkaan vihreät 44 numeron Lance 04 kengät. Ykkösvaeltajalta löytyy kirkuvan punaiset red merkkiset Sieviläiset. Muuten nämä ovat samaa tyyppiä, eroten lähinnä vain värinsä puolesta.
Keli on kostean sumuinen, kolea, lämpötilan keikkuessa viiden ja kuuden plus asteen molemmin puolin. Kuljemme parasta aikaa Multiharjulta tänne Hirviharjulle saakka ulottuvaa rajoitusosaa jossa ei saa polulta poiketa. Rajoitusosa jatkuu Seitseminen polkusilta Nro:30:een saakka.
Mikäs tässä on kulkiessa aamun happirikkaassa raikkaassa kelissä varsinkin, kun on jalassa nämä mainiot Sievin Light Boot jalkineet. Näissä on mahtavasti pitoa juurakkoisella märällä kivisellä taipaleella. Ainoastaan märät pitkospuut joiden pinnalla on kosteita lahonneita lehtiä saavat
kengänpohjan joskus lyömään tyhjää. Tuntuma polkuun on hyvä, kengän ollessa pehmeä ja joustava. Näillä saappailla voi tallustella huolettomasti niin lätäköt kuin kurakot eikä vielä ole ainuttakaan rakkoa ilmestynyt jalkaan. Lisäksi voisin vielä lopuksi mainita
näiden jalkineiden keveydestä. 44 numeron kenkä painaa noin 700g kappale.

Pakko on kokeilla ylettyykö kädet puun ympäri. Ei riitä käsissä mittaa, jotta saisi sormet puun takana yhteen. Tämä lienee Seitsemisen paksuimpia puita?


Tältä Hirviharjun polkuosuudelta löytyy polun molemmin puolin vanhaa kelopuuta, ja on siellä muutama jättiläismäntykin heitetty sekaan. Mistä lienee johtunut, kun ei ole aikoinaan savottajätkät kaataneet näitä ikipetäjiä, korven jättiläisiä, vaan ovat ohittaneet kaukaa kiertäen.
Ykkösvaeltajan 45 litrainen reppu ei kyllä ole niitä maailman parhaimpia, eikä kalleimpiakaan. Biltemasta hankkimani reppu on ollut jo vuosia käytössä, eikä se oikein sovellu pitkiin reissuihin ja raskaitten kuormien kantamiseen.
Pahin puute tuossa repussa on selän pituuden säätö, jota ei ole. Olisi tarvetta saada hartiahihnoja korkeammalle jotteivat hartiat puutuisi.
Ompas siinä mahtavan kookas mänty! Pakko on kokeilla ylettyykö kädet puun ympäri. Ei riitä käsissä mittaa, jotta saisi sormet puun takana yhteen. Tämä lienee Seitsemisen paksuimpia puita?
Ihastelemme ja tutkimme polulla olevaa lyhytä katkennutta kelopuuta jossa on näkyvillä vanhoja metsäpalon jälkiä. Rungossa on hiiltyneitä kohtia ja pyöreitä reikiä. Onko puussa joskus kasvanut kääpiä jotka on sitten laho ajan saatossa syönyt?
Onneksi Multiharjun metsät suojeltiin jo vuonna 1910. Vanhaa metsää on säilynyt myös Pitkäjärven ja Seitsemisjoen maisemilla. Suurin osa Seitsemisen Kansallispuiston metsästä on talousmetsää. 100 vuoden päästä täällä kasvaa mahtavia honkia, suuria kuusia ja upeita haapoja.
Myrskyt ja metsäpalot ovat luonnon omaa metsänhoitoa, tarjoten pieneliöille ja vähän suuremmillekin eläimille loistavia asuinympäristöjä. Talousmetsä on omistajan kukkarolle tuottoisa, mutta silmää ei hivele hoidettu metsä josta puuttuu luonnon monimuotoisuus.
1800 luvun alussa Suomen metsät olivat surkeassa kunnossa. Suurten asuinpaikkojen lähimetsät ja jokien varret oli hakattu tyhjäksi. Kunnon rakennushirttä joutui hakemaan kymmenien kilometrien päästä korvesta. Metsää tuhottiin surutta, ajan tarpeisiin.

Seitsemisen Kansallispuisto-Kalle Päätalo maisemat-Luontoretki Part 3/7

Tuossa se jaulin kämppäkartano sitten on, Kalle Päätalon rakentama.


Puusta rakennettiin talot, tarvekalut, veneet ja puulla lämmitettiin asumukset ja pirtit. Kaskiviljely kulutti puuvaroja myös. Metsään hakattiin suuria aukkoja joissa kaadetut puut poltettiin ja siihen samaan paikkaan istutettiin sitten viljaa kasvamaan. tämä kaskettu maa
ei antanut hyvää satoa kuin muutaman vuoden, joten pelto oli hylättävä ja raivattava uutta alaa ruuan tuottamiseen. Koivu valtasi myöhemmin nämä hylätyt kaskialueet vieden kasvualaa havupuilta.
Tervanpoltto ja metsäpalot kuluttivat myös Suomen metsävaroja rankasti. Kun metsää syttyi palamaan ei kukaan sitä sammuttanut, odotettiin syksyä ja sateita sammutustyöhön.
Tuossa edessä menee silta kapean puron yli ja puron takana avautuu pieni suopätkä. Suo kukkii loppusyksyn monenkirjavissa väreissä, luoden rauhaisan tunnelman ja ilmapiirin vaellusmatkalle. Tästä kohtaa loppuu Multiharjun rajoitusvyöhyke.
Polku kiipeää Hirviharjun selkään, edeten mutkittelemalla tätä hienoa harjumaisemaa. Paksut kirkkaan vihreät sammalmättäät peittävät harjun hiekkaa.
Tallattuna on pitkät matkat polkua, kun saavumme Jaulin tielle, josta suuntaamme oikealle. Tätä hiekkatietä riittää 1,5km ja on aika tylsää kävellä kuten ykkösvaeltaja asian ilmaisi. Tuossa se jaulin kämppäkartano sitten on, Kalle Päätalon rakentama. Kalle Päätalon vasara on tuossa iskenyt monet iskut, saha leikannut
lautaa ja on siinä muutama kirosanakin ilmoille päässyt kämppäkartanoa rakentaessa kaverinsa Rousto Villen Kanssa. Alkuperäinen kämppä on palanut ja rakennettu uudelleen 1959.
Hevostalli oli pitkään alkuperäisessä asussaan mutta se kunnostettiin uuteen uskoon, eikä siitä alkuperäisestä Kalle Päätalon rakentamasta tallista ole jäljellä yhtään mitään. Käymme kurkkaamassa Liesijoen Jaulin sillalla veden virtausta ja jatkamme matkaa Saari-Soljaselle.
Tästä on matkaa Soljastensuolle 1,6 km. Ennen Soljasta on kuitenkin syytä kaivaa repusta Sony AX100E 4K kamera ja kuvata Liesijoen mutkittelevaa uomaa virran voimakkuuden vaihdellessa verkkaisesta vedenjuoksusta voimalliseen,
lähes koskimaiseen virtaukseen.

Käydään Soljasten suon katselulavalla kääntymässä ja
matka jatkuu Liesijoen Myllyn suuntaan.

Polku kulkee joenvartta 300 metriä ja kääntyy jyrkästi oikealle päätyen rämeiselle suolle. Nyt on tauon paikka saavuttaessamme Soljasten keittokatoksen. Laitamme leirin pystyyn nuotiopaikalle ja siinä kohta vesi kiehuu kaasupolttimen pohistessa. Käydään Soljasten suon katselulavalla kääntymässä ja
matka jatkuu Liesijoen Myllyn suuntaan. Matkan varrella on lähde ja siinä näkyy virtaavan pieni vesiliru ruostumattomasta teräsputkesta tehdystä virityksestä.
Kettulammi on saanut uuden sillan jota pitkin on vaeltajan turvallista astella eikä tarvitse pelätä jalan pettävän alta, kuten oli edellisellä vanhalla laholla sillalla vaarana. Majavien jälkiä näkyy runsaasti tässä kohtaa. Talttahammas on savotoinut monet paksut puut nurin.
Kettulammin puron ylittävällä pitkospuu sillalla kannattaa olla tarkkana, koska ne pitkokset on aika lahossa kunnossa ja päivä paistaa reilusti muutamista kohdin.
Rahat on tiukilla Metsähallituksella, rahareikiä ja korjausvelkaa riittää eikä näin ollen pystytä kaikkia paikkoja pitämään priima kunnossa.
Polku kiertää lammen rantamaisemilla ja Vesi on todella korkealla tullen tänne polulle saakka joissakin kohdin. Kosken pauhua alkaa kuulua Liesijoen myllyä lähestyttäessä. Kuusten väliin
on kasattu mahtavat määrät päreitä jotka lienevät tarkoitettu myllyn katolle laitettaviksi. Jokiristin tulentekopaikalla lämmitän lihakeiton itselleni, koska ykkösvaeltaja makaa tuossa
lankulla selällään ja potee migreeniä. Keho ravittuna on hyvä lähteä loppumatkalle, ja nyt puhun itsestäni. Ykkösvaeltaja ei laittanut muruakaan suuhunsa, mutta siitä huolimatta tuntuu hänen kenkänsä nousevan polulla melko kiitettävästi. Juutun kameran kanssa kuvaamaan muutaman kerran ja joutuu siinä
jokusen juoksuaskeleen ottamaan jotta saan ykkösvaeltajan selkäpuolen taas näkyviin. Päivän reissu alkaa olla siinä! Matkalle tuli mittaa noin 17 km.

Seitsemisen Kansallispuisto-Liesijoki- Saari-Soljanen-Luontoretki Part 4/7

Seitsemisen Kansallispuisto-Lähde-Liesijoen myllylle-Luontoretki Part 5/7

Seitsemisen Kansallispuisto-Liesijoen mylly-Luontoretki Part 6/7 Der Nationalpark, der für die

Seitsemisen Kansallispuisto-Multiharju-Luontoretki-Retkiruokailu Part 7/7

perjantai 1. joulukuuta 2017

Muonio Jerisjärvi 18-24.3.2017 Matkakertomus

 Muonio Jerisjärvi 2017 Talvi

Yövymme Lappajärvellä ja jatkamme aamulla Muonioon.


17.3.2017: Talven hiihtoreissu lappiin on jälleen ajankohtainen. Lähdemme Nokialta reissun päälle Perjantaina. Tarpeellinen tavara on pakattuna autoon. Osa tavaroista saa paikan takapenkiltä, tavaratilan ollessa aivan täysi.

                                             Matkalla Lappiin!

Vesisade yltyy juuri parahiksi kun laittelen suksia auton tavaratelineelle. Iltapäivällä aurinko jo pilkistelee pilven rakosesta nostaen matkatunnelmaa.
Yövymme Lappajärvellä,  jatkaen sieltä Lauantaina Muonioon. Lauantai aamuna 18.3.2017 pääsemme matkaan seitsemän jälkeen. Vaimo hyppää auton rattiin ja minä kuvailen Hero5 Black kameralla matkan etenemistä. Keli on kuiva, lämpötilan ollessa +1.
Matka taittuu mukavasti välillä pieniä jalkojen verryttely taukoja pitäen. Kolarin kohdalla alkaa tie olemaan polanteinen ja jäässä.

Lisämausteen antaa pöllyävä uusi lumi, jota kova tuuli pöläyttelee ja joskus tie meinaa kadota näkyvistä. Aurauskepit tien laidassa onneksi näyttävät suuntaa.
Muonion Jerisjärvellä olimme viiden jälkeen. Tavaroiden kantamista ja purkua, suksien voitelu ja ravinto tankkaus hiihtäjille.

Keimiötunturi on hieno Lapin tunturi

Lähdimme hiihtolenkille auringon painuessa taivaanrannan taakse. Ladut olivat täydellisesti umpeutuneet lumesta. 5,2 km hiihtelin. Vaimo jäi tekemään vielä pienen lisälenkin. Retkikartta:Hiihtolenkin paluupiste

19.3.2017 Sunnuntai


Retkikartta:Jeriskylä
Aurinko kurkistelee makuuhuoneen verhon raosta. Heräämme kello 8:00. Pakkasta on -16 asteen verran. Pilvetön taivas ja hohtavan valkoiset hanget. Täytyy katsoa latutilanne netistä Gps kartasta. Vielä ei ole latukone ennättänyt joka kolkkaan latu-uraa vetämään.

Keimiötunturin kierros on näköjään ajettu ja sinne suuntaamme tänään Sunnuntaina. Lähtöhetki koittaa 9:25. Latu on loistokunnossa. Vaikka pakkasta on vielä -13 astetta, ei kylmä pääse hiipimään kehoon, koska lihastyö tuottaa tarvittavan lämmön.

Keimiöjärven autiotuvalle latu on nousuvoittoista ja siinä hikipisara irtoaa ja kastelee paidanselkää.
Tuvassa ei ole ainuttakaan hiihtäjää, eikä kaminaaa ole lämmitetty hetkeen. Yleensä täällä on ruuhkaksi asti retkeilijöitä näin kauniilla kelillä. Retkikartta:Keimiöjärven autiotupa
Keimiöjärvi sijaitsee aivan keimiötunturin kupeessa. Lähtiessämme liikkeelle alkaa tuuli puhaltelemaan navakasti selän takaa. Retkikartta:Mustavaaran porokämppä
Mustavaaran porokämpällä on Ranskalaisia hiihtäjiä ihmettelemässä Suomen talvista Lappia. Isken sukset lumihankeen pystyyn, mutta toinen suksi ei tahdo upota lumeen. Syykin selkiää! Suksen päästä on mennyt rullalle pohjaa noin 5 cm matkalta. Otan puukon repusta
ja veistelen rullalla olevan pohjakerroksen pois.
Tunturin kylkeä Jerisjärvelle hiihdellessä navakka tuuli puhaltaa vastaisesti. Mustavaaran pitkä (1,5km) lasku tarjoaa huikeat vauhdit. retkelle tulee mittaa 21 km ja eväät syömme vasta mökillä.

Päivän hiihtoretki tehdään Pallastunturille. Tuntureilla käy kova tuuli.

20.3.2017 Maanantai
Herään 7:15. Edellisen päivän seikkailut ja rasitukset tuntuvat lihaksissa edelleen. Pakkasta on -10 astetta ja taivas vapaa pilvistä.

Päivän retkikohde on Pallas! Pallakselle matkaa tulee 16,5 km täältä mökiltä. 9:30 sukset kohti Pallasta. Pakkanen on lauhtunut muutaman pykälän ja on nyt -6 astetta.






Mäntyrovan autiotuvalla on muutama hiihtäjä.

Tunturilla tuulee ja sen kuulee tänne asti. Suksi toimii hyvin ja latu on kunnossa. Poikkeamme Mäntyrovan kämpällä jossa kuukkeli hyppii hermostuneesti oksalta toiselle vältellen kuvaajaa.
Retkikartta: Mäntyrovan autiotupa

                                             Jykevä kelopuu ennen Mäntyrovan kämppää
                                            Suuri mänty ennen Mäntyrovan autiotupaa

                                            Mäntyrovan autiotupa

Taivaskero näkyy tuolla ylhäällä! Hotelli Pallaksen pihalla on vilskettä.

Kämpällä on muutama ulkomaalainen turisti viettämässä taukoa ja kuvailemassa Suomen talvista luontoa.
Vähän ennen Hotelli Pallasta alkaa jaloissa painaa hiihdetty taival. Tuskin tässä on palautunut vielä eilisestä rääkistä. Hotellin maisemissa tuuli yltyy paiskoen lunta paikasta toiseen.

                                            Laturisteys: Kohta ollaan Hotelli Pallaksen pihassa
                                            Taivaskero siellä siintää horisontissa

                                     Hotelli Pallas näkyy mutkan takaa

                                            Hotelli Pallas
                                            Näkymää Pallastunturiin hotellin pihasta

Mustavaaran porokämppä on pieni autiotupa.

Tässä on nyt alamäki voittoista pätkää muutaman kilometrin. Ei ole nyt mikään lentokeli täällä puolella tunturia. Tee ja kahvitauon pidämme ladun varressa.

                                            Evästauko


Tunturissa tuulee ja olosuhteet ovat ankarat. Suon laidassa vähän ennen Mustavaaran nousun alkua tuuli puhaltaa vastaan ja pöllyttää lunta ladulle.
Retkikartta: Mustavaaran porokämppä

                                           Tuuli on puhaltanut ladun umpeen

                                            Pallastunturi maisemaa


Väsyneille jäsenille Mustavaaran puolen kilometrin nousu ei tee hyvää! Väsymys painaa ja tuuli tuivertaa.  Porokämpällä huikka vettä ja matka jatkuu kohti Jeriskylää.
Kylläpä on raskasta taivaltaa vastatuuleen ja lievään ylämäkeen ladun kadotessa lumituiskun alle. Onneksi tässä on pitkä 1,5 km Mustavaaran lasku vielä edessä.

                                             Mustavaaran autiotupa on jo ohitettu


Luisto ei ole paras mahdollinen ja Gps näyttää ainoastaan 37 km/h kovimmaksi nopeudeksi. Ladulle tuiskuttanut lumi hidastaa vauhtia oleellisesti. Päivän reissulle kertyy mittaa 33 km.


Pallastunturia kohti matka käy, Nammalakurun autiotupa  ja Montellin maja.

21.3.2017 Tiistai
Taivas pilvessä pakkasen ollessa -6 astetta. Gps latutiedot kertovat että latu on ajettu Pallaksen takana Vuontisjärven puolelta, joten suuntana tänään on Pallastunturi.
Ajamme autolla Pallakselle ja olemme siellä 10:00. Tunturissa tuulee, pitää jälleen paikkaansa.

                                           Matka alkaa: Tummat pilvet edessä!
                                            Pallastunturin huippu siintää


Suuntana on Nammalakurun autiotupa. Alkumatka on pelkkää nautintoa vaikka ladulla onkin muutama roska. Muutaman kilometrin päästä latu erkanee toisen uran jatkaessa kohti Nammalakurua.
Tästä alkaa latu jonka on tuuli täyttänyt lumella! Raskasta taivallusta luiston ollessa surkea. Samanlaista taivallusta Nammalakurun autiotuvalle asti.
Autiotupa on tyhjä hiihtäjistä. Makuulaverilla on retkikamppeita aika läjä. Ovat retkeilijät lähteneet reissuun. Retkikartta. Nammalakurun autiotupa

                                             Nammalakurun maisemaa








Kyllä nyt tauko on enemmän kuin paikallaan, koska väsymys on hiipinyt molempiin hiihtäjiin. Kummasti kahvi, tee ja leipäpala piristää pöydän ääressä istuessa.
Nyt on taas virtaa kintaissa!

                                            Montellin maja
                                            Pitkä lasku on edessä!

Pitkä ja joskus jopa vaarallinen lasku on edessä kohti Vuontisjärveä. 

Montellin maja tulee hetkessä vastaan kovan tuulen piiskatessa lisävauhtia. Montellin majalta on huikean pitkä lasku (3km) Vuontisjärven rantamaisemiin. Retkikartta: Pitkä lasku päättyy Vuontisjärven rantamaisemiin
Retkikarttaa: Montellin maja
Tämän puolen latu on ajettu aamulla ja suksi luistaa loistavasti. Pallaksen kerot vilahtelevat aika ajoin oikealla puolella mahtavina muodostelmina. Sarvijärven laavulla poikkeamme pikaisesti.
 Retkikartta: Sarvijärven laavu
Mkkaranpaistajia nuotiolta löytyy useampi. Tämän laavun erikoisuus on vessa
josta on ovi lähtenyt kävelemään.
Pian saavutamme reitin raskaimman osuuden alun! Pitkä nousu on edessä ja sitä riittää kurun pohjalla muutaman kilometrin. Vastaan puhaltaa älyttömän kova tuuli joka tekee tästä taivaltamisesta entistä raskaamman.
Retkikartta: Palkaskurun nousu alkaa
On haastavaa kuvata matkan etenemistä Hero5 kameralla, oikean käden joutuessa pitelemään kameran kepistä kiinni.
Ei auta valittaa, on vain mentävä eteenpäin töpöttämällä suksia vähän kerrallaan siirtäen kohti tunturia. Muutama mies tulee meitä vastaan. Näyttää olevan aika haastavaa lasketella tätä kurun pohjaa alas.
Kohta näkyy Hotelli Pallas ja loppu on pelkkää laskettelua, jonka parhaan vauhdin leikkaa vastainen tuuli ja uusi lumi. Päivän reissulle tuli mittaa 34 km.
Retkikartta: Hotelli Pallas

                                             Tiistain turinat













Sammaltunturin tuiskuihin ja tuuliin, tunturiin matka vie.

22.3.2017 Keskiviikko
Vilkaisen kännykästä kelloa joka näyttää 6:45. On aika nousta sängystä ja suunnitella päivän touhuja. Pakkasta on -2 astetta ja taivaankannen peittää harmaa pilvimassa.
Lunta alkaa tipahtelemaan taivaalta kello kahdeksan.


Lähden yksin retkeilemään vaimon mennessä omia latuja kohti Särkijärveä. Suuntaan Mustavaaralle tavoitteena kavuta Sammaltunturille. Sammaltunturin laella on Ilmatieteen laitoksen sääasema.
Retkikartta: Ilmatieteenlaitoksen sääasema

Latukone on tullut Mäntyrovan kämpältä Jerikselle ja nyt se menee jossain Tunturinvierimaan paikkeilla. Kuvailen maisemaa ja puihin kertyneitä lumimuodostelmia. Monet kuuset kantavat suurta ja painavaa lumihattua päänsä päällä.
                                                Nousu kohti Mustavaaraa

Nyt alkaa kapuaminen Mustavaaralle ylämäen ollessa 1,5 km mittainen. Latu on loistokunnossa ja pitoa löytyy suksesta. Kiipeän mäen päälle keposesti ilman haarakäyntiä.
Latukone palaa takaisin ja tulee vastaan Mustavaaran päällä. Hiihdän tästä suoran päähän ja sieltä lähden moottorikelkan jälkeä oikealle kohti Sammaltunturin huippua.
Retkikartta: Matka alkaa huipulle
Kelkan jälkeä pitkin on mukava hiihdellä koska se kantaa suksen erittäin hyvin.

Tuuli yltyy ja pieni lumisade piiskaa naamaa noustessani ylös tunturiin. Sääaseman katolla on jos jonkinlaista vempelettä ja härpäkettä. Kierrän aseman ja lähden laskeutumaan jälkiäni myöten takaisin.
                                           Sammaltunturin sääasema


Laskettelu murtomaasuksilla osittain jäistä ja kuoppaista rinnettä pitkin ei ole mikään helppo tehtävä. Lumen pinta näyttää valkoiselta kentältä josta ei eroita kuoppia ja kohoumia toisistaan.
Laskettelu on enemmänkin luovimista ja siksakkia.

 Särkitunturilla on vastassa kylmä navakka tuuli.

Pääsen tunturista alas ilman kaatumista ja loppumatka kämpille on sitä perus hiihtoa. Matkaa tuli noin 10 km. Latu oli luistava, koska lämpömittarissa lukema oli kohonnut hiukan plussan puolelle.

23.3.2017 Torstai
Lähdemme hiihtelemään kohti Särkitunturia Klo 9:20. Aurinko näyttäytyy harsopilvien takaa, eikä pakkasta ole kuin -3 astetta. Hyvä keli hiihdellä vasta ajetulla ladulla.



Hotelli Jeriksen rannasta lähdemme etenemään keskimmäistä latu-uraa myöten, joka vie vastarannalle, kerryttäen matkaa hiukan alle kolme kilometriä.
Retkikartta: Hotelli Jeris ranta
Tätä latua ei ole tänään koneella vedetty, mutta joku on mennyt tästä hiihtäen. Vasemman käden puolella taivaalla näkyy pienen pieni halo!
                                               Matka alkaa Jeriskylästä!


Suksi luistaa mainiosti ja matka joutuu. Retkikartta: Saapuminen Särkijärvelle
                                              Tulemme kohta Särkijärven rantaan

Ylitämme Kannaksen (1,2km) ja laskemme Särkijärven rantaan. Jäälatu jatkuu vajaa kolmisen kilometriä, kunnes se nousee maihin Kropiossa.


Muutama vastaantulija on aukaissut tuulen umpeen puhaltaneen ladun. Seuraamme latu-uraa maihin ja kohta ihmettelemme
ladun katoamista! Pyörimme ja pälyilemme ympärillemme ihmeissämme. Outoja rakennuksia, jokin lomakylä?


Tuossa metsän reunassa menee moottorikelkalla vedetty latu-ura. Lähdemme seuraamaan latua ja kohta huomaamme uran olevan vedetty metsän keskelle ympyrän muotoiseksi. Outokummun lomakylä tämä on, koska tien vieressä olevassa kyltissä niin lukee.
Mentiin ihan vika suuntaan kun seurasimme vastaantulleiden hiihtäjien jälkiä. Suunta takaisin Särkijärvelle ja siellä hoksaamme jäälle lyödyt merkkikepit jotka jatkuvat jäällä sivuten tätä
Outokummun lomakylään vievää uraa.
Tarkkana saa olla kun latu on pyryttänyt umpeen. Heti Särkijärvelle tullessa näimme järvenselälle matkaavat koiravaljakot. Peräti kahdeksan rekeä ja niissä lienee ollut matkailijoita kyydissä. Vetokoirat haukkua louskuttivat rajusti letkan pysähtyessä jäälle odottamaan hitaampiaan.

Räksytys lakkasi välittömästi kun koirat pääsivät taas jatkamaan matkaansa.
Nyt tulemme Särkitunturin alkupäähän josta alkaa pitkä nousu.
                                             Nousu Särkitunturille alkaa

Matkaa tästä kohdasta on 2,5 Km tunturin huipulle. Alkuun loivahkoa nousua, joka huipentuu lopun hiukan jyrkempään osuuteen.
Näin alkumatkasta ei ole tarvetta haarakäyntiin, koska suksi pitää hyvin uudehkossa lumessa. Kuvailen käkkärä keloja ja katselen tunturimaisemaa. Hiki taas tulee väkisin pintaan vaikka etenemme rauhalliseen tahtiin.
                                              Katselemme kelopuuta

Tuuli alkaa voimistumaan kun lähestymme tunturin huippua. Kylmä viima tunkee kostean paidan läpi. Vaimo lähtee paluumatkalle yksin ja minä jään kuvailemaan tänne. Laitan Fleecetakin päälle
ja katselen maisemaa eri suuntiin. Täältä näkyy Olos, Pallas, Ylläs ja Levitunturi. Kohta on pakko luovuttaa ja lähteä kylmää pakoon alavimmille maille.

                                             Särkitunturin huipulla!

Sormet ovat jo kohmeessa, ja laskettelu takaisin kohti Särkijärveä ei lämpöä vielä tuo jäseniin. Valitsen reitin Jerikselle Särkijärven jäälatua pitkin. Toisen reitin kiertäessä
mantereen kautta. Matkalle tuli mittaa 26 km ja väsymys tuli kylkiäisenä kovan hiihdon myötä. Jeriksen rannassa varjoliitäjä viritteli purjeitansa, mutta järvellä oleva lumihanki oli
liian pehmeä ja upottava, joten matkanteko ei oikein luistanut.

                                             Iltapäivän tarinat!




24.3.2017 Perjantai

                                             Autolla kohti Hotelli Pallasta

Palkaskeron huiputus murtomaasuksilla on vaativa ja uhkarohkea homma.

Viimeinen lomapäivä koittaa! Starttaamme auton nokan kohti Pallasta Klo 9:00. Vaimo lähti omille hiihto reissuilleen ja itse lähdin valloittamaan Palkaskeron huippua.
Retkikartta: Palkaskeron huippu



Pakkasta oli Jeriksellä -8,5 astetta. Täällä Pallaksella käy erittäin kylmä tuuli ja joudun pukemaan Fleece takin päälleni.
Etenen kohti huippua, välillä kuvaten SonyAX100E 4K videokameralla. Tuolla edempänä tunturissa näkyy muutama varjoliitäjä menevän lumilaudalla kovaa vauhtia kiitäen.

                                             Hotelli Pallas




Loikkivat jopa kahden metrin korkuisia hyppyjä kovassa tuulessa.
Ylöspäin kavutessani tuuli yltyy, mutta maisema sen kun paranee. Paikoitellen rinne muuttuu jäiseksi ja eteneminen on haastavaa murtomaa suksilla. Kylmä tuulenhenki pitää huolen ettei hiki irtoa.
Ylhäältä laskeutuu nainen jollain telemark suksilla. Varovasti hän laskettelee jäistä ja osittain kivikkoista rinnettä alaspäin. Kohdatessamme hän ihmettelee kuinka olen lähtenyt murtomaasuksilla liikkelle.
Ylhäällä huipulla olen 10:25. Matkaan kului aikaa tunti ja kymmenen minuuttia. Mahtavat on näkymät Olostunturille, Keimiötunturiin ja Pallasjärvelle. Joitakin Ruotsin puolella olevia tuntureita myös näkyy.

                                             Palkaskero: Pallastunturi näkymät

Pallastunturin huipulta on selkeä näkymä pitkälle Ruotsin tuntureille.

Kohta on lähdettävä valumaan alaspäin, koska sovimme Vaimon kanssa kohtaamisen autolla 11:15.
Kuvaan koko alastulomatkan Hero5 Black kameralla. Jäinen ja tuulen piiskaama ajoittain kivinen rinne asettaa haasteita laskeutumiseen.
Loivia laskuja ja varovaista kääntymistä täytyy nyt harrastaa jotta pääsee alas ehjänä. Joku tuolla taas läpsyttelee lumikengillä ylös päin.
Hetken päästä tulee uusi Palkaskurun valloittaja lumikenkineen vastaan. Taitaa oma varustus olla hiukan väärä? Lumikengät olisi ehkä parempi vaihtoehto.
Vaihdamme muutaman sanasen lumikenkäilijä miehen kanssa ja kumpainenkin jatkaa taas omaa taivallustaan.
Jalat saa kovaa kyytiä ja runtua tässä leikissä! On pakko jatkuvasti äärimmilleen jännittää reisilihaksia jotta yleensä pysyy pystyssä rinteen jää osuuksilla.
Ei nämä murtsikat käänny mihinkään vaikka kuinka yrittää niitä käskyttää jään ottaessa suksen pohjasta vallan. Pääsen kuitenkin ehjänä ja kaatumatta alemmas, jossa lumen koostumus muuttuu pehmeämmäksi ja helpommin laskettavaksi.
Aivan alhaalla vastaan tulee vielä pariskunta matkalla ylös tunturiin.
Loppumetreillä kompastun suksiini ja tuuskahdan turvalleni tantereeseen. Harmittava kaatuminen lähes tasaisessa maastossa. Täytyy oikein ponnistella jotta pääsee ylös pehmeästä lumesta.
Käymme vielä kurkkaamassa Luontokeskukseen.

                                            Pallaksen luontokeskus

Teemme vielä Keimiöniemen kierroksen hiihtämällä.

 Iltapäivällä lähdemme hiihtämään Keimiöniemen kierrosta jäälatua pitkin. Ykköshiihtäjä ei jaksa odotella kuvaajaa, joten hän menee omia menojansa.
Aurinko on paistanut koko päivän pilvettömältä taivaalta ja nyt sinne on ilmestynyt uhkaavan näköisiä pilviä. Kiihdytän hiihtovauhtini äärimmilleen ja yritän ehtiä Keimiöniemen kalamajoille ennen kuin aurinko menee pilveen.

Retkikartta: Keimiöniemen kalapirtit

Keimiöniemen kalamajat loistavat ilta-auringon hämyssä.


                                             Matkalla Kalapirteille

                                            Keimiöniemen kalapirtit

Kuvausten kannalta olisi suotavaa auringon valaisevan maisemaa. Keimiöniemen kalamajat/Kalakentät kuvaan Hero5 kameralla auringon osittain paistaessa.
Iltasella vielä kävellen Hotelli Jerikselle. Vaimo ostaa pillimehua ja suklaata. Huomenna lähdemme aamusta ajelemaan kotia kohti! Nyt täytyy alkaa katselemaan hyviä lumikenkiä ensi talvea varten.

Retkikartta: Jeriskylä

                                             Muonio Jerisjärvi. Jeriskylä/Hotelli Jeris



                                             Muonio Jerisjärvi. Suomen Lappi ja upeat maisemat.

                                            Mökki 19 Eikka

                                           Keimiöniemen kalakentät/Kalamajat

                                             Vanha kalapirtti rakenteet


                                            Kalapirtit Keimiöniemessä