maanantai 8. heinäkuuta 2019

Sallatunturi 16.22.3.2019 hiihtoreissu

Tunturien mailla lapissa

Perjantai 15.3.2019 lähdemme reissuun Nokialta ennen puoltapäivää ja suuntana on Sallatunturi. Kaikki tavarat on pakattu jo edellisenä päivänä valmiiksi ja nyt ne pakkaan autoon. Poikkeamme Virroilla kylässä ja siitä Lappajärvelle yöksi. 

Lauantai 16.3.2019.

Tuli nukuttua ihan kohtuu unet, noin 6 tuntia. Klo 7:45 auton nokka osoittaa kohti pohjoista ja matka alkaa. Vaimo saa toimia kuskina ja ajaa Ylivieskaan asti jossa myös auton tankkaus. Lappajärven tie oli osittain jäinen ja polanteita paikka paikoin.
Ylivieskasta eteenpäin keli oli jo kohtuu hyvä vaikka lämpömittari näytti muutaman asteen plussaa. Taivalkosken ABC asemalla pidimme taukoa ja siinä söin termoksesta hernekeittoa ja eväsleipiä. Vaimolle iski migreeni ja hän joutui menemään auton takapenkille huilaamaan koko loppumatkan ajaksi. 
Jo ennen Taivalkoskea ajokeli muuttui huonompaan suuntaan räntäsateineen. Kuusamon jälkeen Käylän paikkeilla lumisade hiukan lisääntyi ja näkyvyys heikkeni. Tien penkalla oli lähes 10 cm lunta eikä penkkaa tahtonut erottaa ojasta millään. Oli ajettava keskitietä ja hidastettava kun autoja tuli vastaan. 
Meni siinä muutama hurja ohi vaikka itse ajoin 80 km/h vauhtia. Perille päästiin kellon ollessa 16:30. Avainta lähdettiin hakemaan sitten väärästä osoitteesta! Siinä oli sekaannusta mistä se avain noudetaan.
Soitto vuokraajalle ja saimme ajo-ohjeet mökille. Hyvät oli ohjeet, mutta ei sattunut olemaan kynää millä merkitä muistiin tiennimiä ja suuntia. Sallatunturiin päin suunta ja sieltä löytyi tie jonka piti viedä mökille. Käännyin tielle jossa oli reilusti lunta eikä auton jälkiä. Pysäytin auton tien reunaan ja aloin jo epäillä meneekö tämä tie sinne mökille ollenkaan? Löin navigaattoriin mökin osoitteen jonka vaimo kaivoi papereistansa. Navi käski kääntää auton ympäri ja suunnata Sallatunturin suuntaan. Meinasi vielä auto jäädä lumeen kiinni kun oli etupyörä tipahtanut tieltä pois.
Loppujen lopuksi navigaattori ajatti ihan väärään paikkaan ja se ensimmäinen tie oli sittenkin oikea josta tie kiemurteli Pyhäjärven pohjoispäähän. Kyllä mökin vuokraajan pitäisi saada selkeät ohjeet mistä avain haetaan ja mikä on mökin osoite. Avain löytyi ovesta ja se ei meinannut lähteä lukkopesästä irti. Sai sitä kauan nytkytellä ja suostutella irtoamaan. Samaa vikaa oli myös naapuri mökin lukossa, näin kertoivat sen asukkaat. Loppujen lopuksi vaati 3 soittoa vuokraajalle ennen kuin pääsimme varmistumaan että olemme oikeassa mökissä. Mökissä on alakerrassa nukkuma syvennys ja yläkerrassa parvi. Päätettiin tehdä peti alakerran kapeaan sänkyyn. Keskellä yötä (2:30)kuitenkin vaihdoimme pedin yläkerran parvelle koska alakerran sänky oli turhan kapea ja yhtenäinen patja heilui kun kylkeä käänsi. 
Sauna on aivan huippuluokkaa, hyvä ilmanvaihto ja makeat löylyt. Edellinen asukas ei ollut muistanut tyhjentää roskakoria ja se hiukan tuoksahteli nenään. TV antenni vaati hiukan tarkkuutta ja säätöä. Se oli pöytämalli ja tarkka siitä omasta suunnastaan että TV kuva näkyy. Tässä sitä ollaan Pyhäjärven pohjoispäässä josta avautuu näkymää tuntureille. Sallatunturin laskettelurinne myös näkyy tuolla kaukana kilometrien päässä. Rauhallinen mukava paikka viettää lomaa.





Sunnuntai 17.3.2019.

10:45 saavumme Sallan Koulukeskuksen P-paikalle josta lähtee valolatu Sallatunturi keskukseen.
Tämä on ensimmäinen hiihtopäivä. Aamulla oli satanut muutama sentti märkää lunta. Lämpömittari näytti +2 asteen verran.
Itsellä on Bilteman 65 rinkka selässä ja vaimolla pieni reppu. Rinkkaan olen pakannut SonyAX100E 4K videokameran, puukon pitovoidetta, hanskat, lämmintä vaatetta ja muutaman litran vettä. Vaimon repussa kaksi pientä termospulloa ja muuta tarpeellista kampetta.
Lähdemme etenemään tätä valolatua pitkin Marjavaaran kautta Kalliojärven autiotuvalle. Latukone on ajanut ladun, luisto ja pito on ihan hyvä ladun ollessa mukavan pehmeä hiihtää.
Tätä hyvän luiston aikaa ei kuitenkaan kestä kauaa. Kohtaa on suksen pohjassa pitoalueella lumikertymiä ja meno alkaa hidastumaan. Joutuu jopa turvautumaan puukkoon ja sillä raapimaan jäätyneet kohdat pito alueelta pois.
Tällä ladulla saa hiihtää myös koiran kanssa. Koiralatu menee Sallatunturille ja sieltä takaisin Koulukeskukselle.
Kalliojärven autiotuvalla(Päivätupa) pidimme taukoa ja joimme kahvit ja teet ja söimme eväsleivät. Autiotupa sijaitsee pitkän ja kapean järven rantamaisemassa korkealla kalliolla. Tuvalle päästäkseen on hiihdettävä erämaalatua noin 400 metriä suunnasta josta tulimme. Latu jatkuu Kalliojärven päivätuvan jälkeen vielä reilun kilometrin, kulkien Kalliojärven jäällä josta lähtee Kalliolammen rantoja kunnes yhtyy konelatuun. Pois lähtiessämme tupaan tuli pariskunta ja siinä vaihdoimme kuulumiset.

Suunta kohti Sallatunturia jonne oli vielä matkaa 8 km. Sallan hiihtokeskuksesta sitten valolatua takaisin Koulukeskuksen P-paikalle. Raskas oli keli hiihdellä eikä aurinkoa näkynyt taivaalla. Päivän hiihto oli 29 km.









Maanantai 18.3.2019

On satanut taas reilu 5 senttiä uutta lunta. Keli on hiukan plussan puolella ja odotettavissa on jälleen luisto-ongelmia, näin voisi jo tässä vaiheessa päätellä. Lähdetään Sallatunturi hiihtokeskukseen autolla. Jätämme auton parkkiin liikuntakeskuksen viereen. Heti parkkipaikalta hiihdellessä kohti latua tuntuu olevan ihan kohtuullinen luisto. Latuja ei ole ajettu koneella ja kohta pitoalueelle takertuu aika kasa märkää tavaraa. Ei tästä nyt mitään tule! Luovutamme ja käännymme takaisin 800 metrin päästä.
Tässä hiihto yrityksessä meni aikaa 40 minuuttia. Palaamme kämpälle juomaan kahvit ja teet. Kuvaan Hero 6 kameralla sisätilat ja hetken levon jälkeen lähdemme kävelylle. Tarkoituksena oli käydä Pyhäjoella jonne matkaa kämpältä on vajaa kilometri suuntaansa. Lähdettiin kuitenkin suuntaamaan Sallan keskustaan päin.
Tästä menee valaistu pyörätie sallaan asti. On leveä ja hyvin hoidettu vaikka nyt siinä on melkein viisi senttiä uutta lunta. Ei tästä ole kuin 5 km keskustaan käveltävää. Käymme katsomassa salpalinja muistomerkkiä ja Sallan kirkkoa. salpalinja panssarieste kivet pääsee juuri näkemään kun kiipeää suuren lumikasan puoleen väliin. Sallan kivikirkko on hieno ja varsinkin sen kellotorni joka nousee korkeuksiin kapeana ja ohuena suippona rakennuksena. Lunta on hiljalleen satanut koko kävelyreissun ajan. Volvo pyöräkuormaaja aukaisee meille paluutien ja nyt on vaivatonta tallustella takaisin kämpille.

Matkalle tuli mittaa 10,1 km ja aikaa kului 2 tuntia ja 36 minuuttia.








19.3.2019 Tiistai

Valmistaudumme suurin toivein tänään hiihtoreissuun ainakin sään puolesta. Pakkasta on näin aamusta -2 astetta eikä luntakaan ole satanut ylettömän paljon, vain sentin luokkaa.
Pitovoidetta olen laittanut suksenpohjaan vain kerran tällä reissulla. Kertyy pitoalueelle väkisinkin jäätä ja pito on näin taattu jo liiaksikin.
Kello näyttää 9:40 Sallatunturi keskuksessa kun olemme sukset jalassa ja ladulle menossa. Auton jätimme tuttuun paikkaan Sallan liikuntakeskuksen viereen. Latu on juuri vedetty ja suksi toimii toistaiseksi vallan erinomaisesti.
Matkataan tänään Ruuhitunturille. Ruuhitunturilla on latukahvila ja autiotupa. Suuntaamme suoraan tunturin huipulle näkäalatornille. Hienot näkymät Venäjälle asti täältä korkeuksista, tunturia tunturin perään pitkälle asti.
Laskettelu alas takaisin latukahvilan sivuitse Lehtoaavan kodalle jossa pidimme ruokatauon. Pieni kota jossa tulisija. Täällä ei ollut ketään muita hiihtäjiä eikä edes hiillosta tulisijassa. Kohta saapui pariskunta kodalle ja mies sytytti tulet. Rinkasta uudet kuivat hiihtohanskat käteen ja meno taas maistui mukavalta. Sallan Poropuisto oli seuraava kohde. Poroja reet perässä ja husky vetokoiria, siellä niitä oli runsaasti. Tästä vain nopeasti ohi, kun ei oikein kiinnosta nämä turistipaikat. Porot olivat virkeän näköisiä mutta koirat sen sijaan makoilivat kieli pitkällä huohottaen rättiväsyksissä.

24 km oli tämän päivän lenkki. Keli oli edelleen raskas ja hiihto tuntui jäsenissä. Mökissä laitoin paikalliset Sallan puikulaperunat tulille ja paistoin palan painikkeeksi kanaa.








Keskiviikko 20.3.2019

Tänään tehdään Kaunisharjun kierros joka on 14 km. Sallatunturi keskukselta lähtö, liikuntakeskuksen P-paikalta.
Pakkasta on -5 astetta ja hiihtokeli vallan mainio ja luistava. Vaimolla on pieni reppu selässä jossa on vettä. Oman rinkkani jätin mökkiin. Aamulla nousin ylös 6:10. Hiihtoreissun jälkeen kävimme Sallan keskustassa kaupassa. Iltapäivällä tee ja kahvihetken jälkeen vielä hiihto erämaalatua pitkin. Mökin läheltä lähtee kelkkaura syvälle metsään ja käymme katsomassa minne se mahtaa mennä.
Ladulle päästyämme se jakaantuu kahteen uraan. Menemme oikeanpuoleista pitkin joka menee Pyhäjärven jäälle. Siinä on pieni alamäki ennen järven jäätä ja laskun puolivälissä jää minun sauvani jumiin oksiin. SIinä rytäkässä irtoaa koko sompa sauvasta! Onneksi sen somman löysin ja painoin takaisin omalle paikallensa.

Käännymme jäältä takaisin ja palaamme urien risteyskohtaan josta jatkamme matkaa toista suuntaa kohden. Reissun pituus 5,4 km ja matka aika 1 tunti ja 20 minuuttia. Iltaruokana jauhelihakastiketta ja Sallan puikulaperunaa.




Torstai 21.3.2019

Tänään taas suunta Sallatunturiin Kaunisharju lenkille. Vähän lyhyempi kuin eilen mutta loppumatka eri kohdasta. 14.9 km ja 2 tuntia matkalla pituutta ja kestoa. Tänään ei ollut mukana mitään kantamuksia eikä juomista.

Iltapäivällä pieni kävely (2,2 km) Kävimme katsomassa Pyhäjärven laskujokea (Pyhäjoki)



Perjantai 22.3.2019

Tänään on viimeinen hiihtopäivä, huomenna on suunnattava takaisin kotiin Nokialle.
Ajetaan auto tuttuun paikkaan Sallatunturin liikuntakeskuksen parkkiin. Yön aikana on satanut 10 senttiä uutta lunta ja pakkasta on parisen astetta. Aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta ensimmäistä kertaa koko reissun aikana. Keli on mainio! 
Latu on ajettu aamulla ja suksi kulkee mainiosti eteen ja pito on hyvä. Suuntana on Ruuhitunturi. En sitten muistanut laittaa GPS laitetta päälle lähtiessä! Muutama kilometri siinä meni "hukkaan"
Lassin laavun kautta Kalliojärvelle ja siitä matka jatkuu Ruuhitunturille. Tarkoituksena on käydä Kalliojärven päivä/autiotuvalla mutta matka tyssää jo alkuunsa, kun se lumi taas tarttuu suksen pohjaan kuin terva! Kalliojärvelle vievää erämaalatua ei ole kukaan tänään hiihtänyt.
Pääsen kuitenkin kuvaamaan reitin parhaimpia kohteita täältä suunnasta.
Ruuhitunturilla on nyt mahtavat näkymät laajasti koko tunturialueelle ja myös Venäjän puolelle.
Lähdemme laskemaan Ruuhitunturilta pitkää laskua Hangasjärven laavun suuntaan. Matka joutuu nopeasti kun on vajaa 5 km pelkkää laskettelua.





Lauantai aamu näkyy olevan lumisateinen. Ajokeli surkea! Kuusamoon asti lumista tietä ja sen jälkeen on tiessä sulat urat. Oulun paikkeilla tiet ovat jo täysin lumettomat.




                                       Salla Ruuhitunturi laskettelu Gps tiedot-Lappi Sallatunturi


                                Laskettelua Ruuhitunturi GPS tiedot-Sallatunturi Lappi Osa 2


                                    Salla laskettelu Gps tiedot-Lappi Sallatunturi osa 3 

                          Lapin tunturit Ruuhitunturi GPS laskettelu Salla ja Sallatunturi reissu

                                   Reindeer Park in Finland-Salla poropuisto Sallatunturi

                                       G voimat mutkassa- laskettelu Sallatunturi Lappi

                            Matkalla Lappiin Sallatunturi hiihtoloma Opel astra 1.4 Turbo 2018

                                         Kuusamo Käylä Kitkajoki lapin matka Sallaan

                                        Sallatunturi laskettelu GPS tiedot Lapin tunturit

                                      Lappi Sallatunturi Kalliojärvi autiotupa PODCAST


                             Vauhdikas lasku Lapin tunturit laskettelu GPS tiedot Sallatunturi

                                Sallatunturi, Surkea hiihtokeli GPS tiedot laskettelu Lappi

                                          Lapin erämaaladut Salla Kalliojärvi autiotupa

                            Erämaalatuja etsimässä- Sallatunturi Lappi Kalliojärvi autiotupa

                                              Sallatunturi mökkiesittely Lomaväinö 7

                                       Sallatunturi ja surkea hiihtokeli Lapin tuntureilla

                                              Lapin maisemat- Salla keskusta kävellen

                                              
                              Tunturissa on Tuulista -Salla Ruuhitunturi osa 1/2 Lapinmatka

                            Tunturissa on Tuulista -Salla Ruuhitunturi osa 2/2 Lapinmatkailu

                                 Lapin maisemat ja hiihtoladut- Kaunisharju Sallatunturi


                                   Erämaaladulla kohti Venäjän rajaa -Sallatunturi Lappi

                                      Hiihtäjän aamiainen Sallatunturilla tunturilapissa


                                 Tuntureilla ja Lapin mailla- Sallatunturin vaativat laskut

                                              Lapissa tuntureilla iltahiihto Sallassa

                                     Tunturille matka vie. Sallatunturi Kalliojärvi osa 1/2

                                  Tunturille matka vie- Salla, Ruuhitunturilla tuulee osa 2/2

                                Tunturilappi Ruuhitunturi Salla Autiotupa näkötorni ja lähde


                                          Sallatunturi Sallan parhaat mökit ja maisemat

                                           Lapin maisema Sallatunturi Salla Kalliojärvi

                                              Salla Pyhäjoki iltakävely Lapin mailla

                                                  Sallatunturi mökit ja Lapin maisemat







torstai 13. syyskuuta 2018

Salamajärven Kansallispuisto-Matkakertomus

Salamajärven Kansallispuisto 25.8.2018 Vaellus ja patikointi.

Syksy näyttää jo ensimmäiset pienet merkkinsä vaikka lämpötila on vielä Elokuun loppupuolella ruhtinaalliset 18 astetta. Retki valmistelut ovat käynnissä Lappajärvellä josta lähdemme
Salamajärven Kansallispuistoon retkeilemään tänään,  Lauantaina 25.8.2018. Otamme retkelle mukaan Äitini jolla on ikää 72 vuotta. Salamajärven puisto on perustettu 1982 ja pinta-alaa löytyy 62 neliökilometriä.
Salamajärven metsiä on hyödynnetty 1600 luvulta alkaen tervanpoltossa. Suuret savotta työmaat myös toivat toimeentuloa asukkaille. Retkikartta: Salamajärven Kansallispuisto

Pyydyskosken laavulla on metsäkämpän rauniot.



Salamajärven reitit eivät ole korkeuseroiltansa vaativia mutta polut ovat suurimmaksi osaksi kivikkoisia. Pirunpeltoja elikkä kivipeltoja löytyy useita. Parhaat kivipellot löytyvät heti Ruuhipuron sillan jälkeen.

Pirunpeltoa Salamajärven Kansallispuistossa

Pirunpelto

Jos mieli katsella suuria mahtavia puita, niin sitten suuntana on salamanperän luonnonpuisto tai Koirajoen aarnialue. Muuten täällä on aika tasaista suomaisemaa lampien ja järvien seurana.
Alajärvi-Kyyjärvi-Möttönen. Tätä reittiä ajoimme autolla Salamajärven Kansallispuiston Koirasalmen luontotuvalle. Siinä oli pitkästi lopussa kapea hiekkatie osuus kuoppineen ja irtokivineen.

Hiiliniemen tulentekopaikalla kelopuun halausta.



Metsähallitus on alkanut rahastamaan retkeilijöitä viiden euron majoitusmaksulla Koirasalmen telttailupaikalla. Hiiliniemen tulentekopaikalla käymme pyörähtämässä. Komealla paikalla on taukopaikka pienessä niemenkärjessä Koirajärven rannalla.
Tästä lähdemme vasemman käden suuntaan kohti lintutornia. Seuraava etappi on Ruuhilampi tulentekopaikka. Tässä on jännän näköinen kotamallinen pieni puuvarasto jossa on suurehkoja pölkkyjä.
Tulipaikka on korkealla mäellä josta on näkymä Ruuhilammelle. Paikka oli tuttu Ali Leiniön vaellusvideosta jossa hän oli riippumaton kanssa yötä tässä paikassa.

Ruuhipuron silta 


Heti Ruuhipuron sillan ylittäessä tulee näkökenttään valtavankokoinen Pirunpelto suurine kivineen. On hienon näköistä katsella tätä jääkauden aikaansaamaa luomusta. Retkikartta: Pirunpelto kivikko
Kohta saavumme polkuristeykseen josta suoraan menemällä pääsee lintutornille ja oikealle vievä polku menee Heikinjärven rantalaavulle. Laavulta nousee savua. Nuotion äärellä istuu pariskunta makkaranpaistossa. Pari naista valkomustan koiran kanssa ovat
lähdössä ja hetken päästä tänne tulee pieni naisvaeltajien ryhmä.
Meillä oli mielessä pitää taukoa tässä, mutta on liikaa hälinää ja melua. Jatkamme matkaa ja katsomme tuonnempaa jonkun hyvän paikan josssa keitellä teetä ja pannukahvit.
Taukopaikka löytyy Heikinpuron läheltä suon laidassa olevalta kangasmaastosta. Tässä tauko ja lepo on enemmän kuin paikallaan.

Pyydyskosken laavu


Levänneenä ja tankattuna lähdemme reippain askelin kohti Pyydyskosken laavua. Jalka nousee aina mukavan kevyesti tauon jälkeen. Iso ja korkea on laavu Pyydyskoskella. Täältä löytyy Vanha metsäkämpän raunio ihan laavun takaa.  Retkikartta: Pyydyskosken laavu
Tulemme kohta pitkälle suo-osuudelle jossa pitkospuut ohjaavat meidät suoran päähän. Tässä keskivaiheilla vastaan tulee kaksi miestä suurten kantamusten kanssa. Toisella on selässä Savotta 906 Putkirinkka, samanlainen kuin itselläni.
Tämän suon nimi on Pahkaräme.
Palaamme takaisin Koirasalmen parkkipaikalle Koirajärven laitaa myöten. Mukava reissu, paljon uutta nähtävää, suota ja kivipeltoja.

Vaeltajamuori 72 vuotta Salamajärven Kansallispuisto Juoksukilpailu suolla.


Salamajärven Kansallispuisto Gps jälki- vaellus ja eräretki.


Salamajärven Kansallispuisto- Pirunpelto Kivikko.


Salamajärven Kansallispuisto- Vaellus ja eräretki.



keskiviikko 12. syyskuuta 2018

Tyyttikivi Sastamala Otamus

Tyyttikivi: Otamus retkeilyalue

Sastamalan Otamuksen retkeilyalueella sijaitsee hienon näköinen kivi, jota kutsutaan Tyyttikiveksi. Tyyttikivellä suoritettiin piiskausta, elikkä rangaistiin pikkurikollisia raipalla lyömällä. Tyyttikivelle pääsee kun seuraa Otamuksen luontopolkua (2 km) Otamuksella on tämän luontopolun lisäksi kaksi muutakin reittiä. Tilan kierros 6 km ja Salmin kierros 8,5 km. Tilan kierrokselta voi poiketa myös Vesivuoreen (700 metriä) ja Sudenpesä kivelle ( 400 metriä)






perjantai 7. syyskuuta 2018

Urho Kekkosen Kansallispuisto-Erämaavaellus

Erämaavaellus Urho Kekkosen Kansallispuistoon 4-8.7.2018

Tätä vaellusreissua olen suunnitellut jo pitkään, puntaroinut eri reittejä ja leiripaikkoja. Kohteen valinta oli kuitenkin helppoa, koska Paratiisikuruun oli päästävä käymään.
Paratiisikuruun pääsee kätevimmin Aittajärven kautta. Retkikartta: Aittajärvi

Sarvijoen varrella: Punahonkaa haistelemassa



Lapin puhtaat vedet Ukk puistossa

 Viikko ennen reissun alkua alan tehdä varustelistaa. Nelisen päivää lähtöön ja Savotta 906 putkirinkka ja vaimon 65 litrainen
Biltemasta hankittu rinkka löytää tiensä olohuoneen lattialle. On tuossa lattialla jo aika kasa kaikenlaista kampetta kertynyt ja lienee siinä myös turhaa tavaraa. Olin kuivannut jo aiemmin 4 pakettia
rotukarjan vähärasvaista (10%) naudanlihaa. Siinä kaikki kuivatut tuotteet tälle reissulle. Lisäksi mukaan tulee riisiä, makaroonia, tuoretta leipää, puuroainekset jne. Leivän paino hieman yllätti kun aloin niitä puntaroimaan.
Noin 50g kpl ja yhteensä 32 kpl mukaan. On siinä aivan liikaa turhaa painoa raahattavaksi rinkassa mutta nyt ne otetaan kuitenkin mukaan.  Seuraavaan reissuun lähtee näkkileivät matkaan. Ylellisyys tuotteena otin myös kananmunia 9 kpl. Rinkka tietysti matkan aikana keventyy kun jatkuvasti syö kuormasta.

Vaeltajat Paratiisikurussa tauolla 2018-UKK kekkospuisto


Ensimmäisen kerran, kun rinkkoja pakkailin ja puntarissa niitä käytin, huomasin, että on aika rankalla kädellä karsittava ylimääräistä tavaraa pois. Pelkkä kuvauskalusto painaa noin 6 kg ja siitä ei voi ihan mahdottomia ottaa pois. Lopullisessa ja viimeisessä rinkan pakkauksessa oma rinkkani painoi 24-25 kg.
Vaimon rinkka taas heilautti puntarin lukemaan 13 kg ilman vesipulloja ( 2 kpl 0,5 litraa)
Painoa keventääkseni jätin pois teltan, makuupussien ja kamerajalustan suojapussit kotiin. Makuupussit tungin rinkkojen yläosaan tiukkaan pakettiin. Tämä on tehokas tapa
saada kaikki pienet koloset rinkasta hyötykäyttöön. Gopro Hero5 action cam sai jäädä kotiin, samoin muutama vara-akku. Kahvipannu jäi matkasta myös pois turhana kapistuksena.
Teet ja kahvit saa keiteltyä kattilassa vallan mainiosti.
Vaimon rinkkaan ei minulla ollut täyttä luottamusta, mutta se kuitenkin kesti kohtuullisen hyvin tämän reisssun, mitä nyt hiukan yläosan pussin suu taas jälleen kerran hiukan repeytyi. Olen jo aiemmin sitä neulonut ja vahvistanut.
seuraavaan reissuun täytyy hankkia vaimon käyttöön luotettava ja kestävä rinkka. Omaan Savotta 906 rinkkaani taas luotin täydet 100% enkä pettynyt!
Poroaidan ylitys Maantiekurun polulla Sudenpesälle mennessä.

Sotavaaranojan ylitystä kelopuista siltaa pitkin Urho Kekkosen Kansallispuistossa 2018




Siinä on rinkka joka on tehty kestämään. Satuin vielä tapaamaan UKK puistossa Sudenpesän varauskammilla savotta rinkan yhden suunnittelijan ja kehittäjän. Tämä mies on kouluttanut sodankylässä sissejä työkseen ja tietää mistä puhuu.

Siinä nuo rinkat nyt odottavat pulleina ja aivan täyteen pakattuina matkalle lähtöä. Nokialta lähdemme liikkeelle illalla Tiistaina 3.7.2018 määränpäänä Pohjanmaa ja Lappajärvi.
Lappajärvellä olemme yötä ja Keskiviikko aamuna starttaamme auton keulan kohti Lapin erämaita.
Vaimo aloittaa ajourakan ja päästelee hyvän matkaa yli puolenvälin. Saariselän kohdalla oli pelkkää sumua ja näkyvyys paikoin lähes olematon.  Retkikartta: Aittajärvelle menevä hiekkatie alkaa tästä

Aittajärvelle vievä hiekkatie oli kuoppainen ja auton iskunvaimentimet ei varmasti siitä menosta tykänneet. Auton nopeusmittari kävi reilusti yli 80 km/ h suorilla.
Tämä meidän auto on jo käytännössä myyty autoliikkeeseen ja uusi Opel astra saadaan tämän reissun jälkeen.  Retkikartta: Aittajärven telttaleiripaikka
Aittajärvellä sitten laitettiin leiri pystyyn puron varteen. Käytiin vielä iltalenkki tekemässä Suomun Kolttakentille ja Snellmanin majalle. Gps jälki-Aittajärvi-Snellmaninmaja


Suomujoen ylitystä Aittajärvellä

Suomujoen ylityspaikka tietysti tarkistettiin aamua varten ja kokeilun siitä mennä Sievin Light Boot saappailla, mutta ei ne varret oikein riittäneet. Hiljaista oli Aittajärvellä, ei ollut muita telttailijoita.
Kylmälaukku oli matkassa ja se aamulla palautettiin auton peräkonttiin. Laukusta löytyi muutama kalja ja lonkero, jotka nautiskelimme illan aikana. Ei ollut mikään lämmin ilta +12 astetta näytti lämpömittari, mutta mukavasti siinä tarkeni iltaa istu kun laittoi sopivasti lämmintä vaatetta päälle. Nukkumaaan menimme joskus puolen yön jälkeen. Gps jälki Aittajärvi-Sudenpesä


Suomujoen kolttakenttä



Snellmaninmaja

Poroaidan ylitystä Maantiekurun polulla-Matkalla Sudenpesälle




Torstai 5.7.2018. Aamulla heräilimme ilman kiirettä. Aamupalaa, kuvaamista ja leirin purkua. Aamu on pilvisen harmaa eikä lämpötilakaan ole kovin korkealla. Marssimme Suomujoen ylityspaikalle ja riisumme Sievin jalkineet vaihtaen ne feikki kroxeihin. Tuossa puuta vasten on ohuista kepeistä tehtyjä
sauvoja. Retkikartta: Suomujoen kahluupaikka


Vaelluskengät Sievi Light Boot Laces 04/Red-UKK puisto


 Testaan ensin joen ylityksen viemällä oman Savotta rinkkani yli. Jätän lantiovyön aukinaiseksi mutta tuntuu rinkka aika huteralta ja huojuvalta tällä tavalla. Onhan tässä köysi tukena ja sauva vielä varmistamassa joen ylitystä. Päätän pitää lantiovyön kiinni ja eikun menoksi. sauvaa oikeaan käteen ja vasemman renteen ympärille pyörittelen
köyden. Ylitys sujuu ongelmitta helposti. Joen keskipaikkeilla on vesi matalaa ja kääntyy virtaamaaan poikki joen. Toisella puolen rantaa on joen syvin kohta joka ulottuu minua lähes polven tasolle. Rinkan heitän selästä ja lähden hakemaan vaimon rinkkaa.



Lähdetään tavoittelemaan Sudenpesän varauskammia. Emme ole varanneet itse kammia vaan laitamme teltan pystyyn sinne maisemille. Hetken talsittuamme vastaan tulee vanhan kodan jäänteet. Helanderin kodan katto-osuus ja muutama ylin hirsikerta on suojattu katoksella. On se mukava nähdä näitä lapin entisaikojen rakennusperinne jäännöksiä. Retkikartta: Helanderin kota

Jatkamme Maantiekurun kivikkoista polkua eteenpäin, välillä juoden puroista ja lähteistä. Vesi on puhtaan näköistä ja juomakelpoista sellaisenaan. Kannamme kahta 0,5 litran ohutta muovipulloa mukana täyttäen niitä aina tarpeen tullen.
Maantiekurun polku on melko yksitoikkoista ja samankaltaista maastoa. Vähän ennen sotapäätä avautuu rehevä kohta maastossa eteemme. Tässä on runsaasti erilaisia kukkia ja kasvillisuutta, mutkittelevan kirkasvetisen puron molemmin puolin. Poikkeamme polulta oikean käden suuntaan kohti Sotavaaranojaa.  Retkikartta: Nousu Sotapäälle
Nyt on sitten noustava 280 metriä korkealle tunturiin.

Nousu tunturiin 

Tunturilla kasvaa mäntymetsää ja on helppokulkuista edetä. Hikeä tietysti tämäkin nousu vaatii mutta ei täällä erämaassa auta valittaa, on vain mentävä kohti määränpäätä.

Ykkösvaeltaja meinaa jo hiukan hermostua ja kyselee matkan pituutta Sotavaranojalle. En ala tarkemmin mittaamaan matkaa, annan vain hiukan epämääräisen arvion matkasta. Mukavan näköistä kuivaa kangasmaastoa, joukossa muutamia suuria mäntyjä ja jokunen kelopuu. Tuolla edessä jo kuuluu veden pauhu ja matkaa enään reilu sata metriä. Retkikartta: Sotavaaranojan tulipaikka

Sotavaaranojan tulipaikka



Lähdemme jatkamaan matkaa kohti Sudenpesää.


Sotavaaranojan tulipaikka on
tämän ojan toisella puolella. saa näitä Lapin ojia, jokia ja puroja joskus hiukan ihmetellen katsella. Ei aina etelän ihminen tahdo uskoa joeksi matalaa ja muutaman metrin levyistä uomaa. Tämä Sotavaaranoja on uskomattoman hieno tällä kohtaa. Ylävirrassa oja on matala ja leveä mutta tässä kallioisessa kohdassa se kapenee pieneksi vesiputoukseksi joka jatkaa
virtaamista kapeahkoa parin metrin korkuista pystysuorista seinämistä muodostunutta uraa pitkin, jatkuakseen taas hetken päästä leveämpänä ja matalana mutkittelevana uomana.

Tässä on hyvä paikka hiukan levähtää ja syödä. Kuvaaja ei tietysti pysty paljon lepäilemään kun on niin runsaasti kuvauskohteita. Vaimo tuossa makaa selällään tulipaikan penkillä ja kerää voimia loppumatkan raskaalle osuudelle.



Pakkaamme rinkkoihin evästarpeet, kattilan ja keittimen jatkaaksemme taivallusta. Polku kulkee ojan vartta eteenpäin tarjoten hienoja näkymiä ja maisemia. Vajaa kolme kilometriä tässä saa tallustella ennen kuin saavutamme Maantiekurun polkuristeyksen. Retkikartta: Maantiekurun polkuristeys
Siitä suunta vasemmalle tunturiin. GPS on kätevä laite ja helpottaa suunnistusta kun ei tarvitse paperikarttaa jatkuvasti tuijotella.
Tietysti kannattaa painaa mieleen missä maaston kohdassa milloinkin ollaan, jos vaikka gepsi hajoaa kesken matkan niin voi siirtyä karttaan ja kompassiin vaivattomasti.

Lähdetään nousemaan Kaarnepään kylkeä, ei kuitenkaan aivan huipulle asti. Matkan tässä vaiheessa tuntuu jaloissa nämä kävellyt kilometrit, nousun ollessa melko jyrkkää.
Korkeuksiin kiivetessä alkaa puusto mataloitua ja koivikot matelevat jo aika lähellä maata. Reitin korkeimmalla kohdalla maisemaan avautuu tunturia tunturin perään joka puolella, minne vain päätänsä kääntää.




Paistaa vielä aurinko ja haalea sateenkaari loistaa idän suunnassa. Tästä vielä laskeutuminen jyrkkää rinnettä alaspäin, sammaleiden peittämien kivikkojen ja kuoppien väistelyä. Sudenpesälle vievä kivikkoinen polku tulee pian eteemme ja jatkamme siitä eteenpäin. Retkikartta: Sudenpesälle vievä polku



Vaimo meinaa jo hermostua kun ei matka tahdo loppua ollenkaan. Kysyy matkaa määränpäähän. Katson gps laitteesta matkan noin suurinpiirtein ja näkyy sinne Sudenpesän varauskammille olevan vielä yli kilometri taivallettavaa. Kohta ollaan perillä, 600 metriä on matkaa, sanon ja yritän piristää väsynyttä vaeltajaa. Retkikartta: Sudenpesä varauskammi
Päästiin vihdoin perille. Oli aika mahtava tunne päästä heittämään painava Savotta rinkka tantereeseen pitkän ja rasittavan päivän päätteeksi. 18,4 km tuli matkaa Aittajärveltä tänne Sudenpesälle.

Leirielämää Sudenpesällä


Sudenpesä varauskammi


Teltanpaikkaa etsittiin hetken ja löysimme paikan Sarvijoen varresta läheltä virallista tulipaikkaa. Tässä on hyvä nukkua veden virtaavaa ääntä kuunnellen. Tarppi vielä teltan katoksi puihin kiinni. Seuraavalle reissulle täytyy ottaa mukaan muutama pyykkipoika jolla saa kiristettyä tarpin
harjanarun ja kankaan toisiaan vasten kiinni, nyt se on hiukan laskoksilla koko tarppi. Ei tuota tarpin kiristämistä nyt jaksa innostua säätämään koska ei ole luvattu mitään
kovia sateita. Telttahan myös pitää vettä! Pääasia on saada tavaroille suojaa ja varjoa itse teltalle auringon paisteen varalle.

Perjantai 6.7.2018
Tuli nukuttua ihan kohtuu hyvin teltassa Sarvijoen varrella. Keli on pilvinen mutta näkyy siellä täällä myös sinistä taivasta tuntureiden päällä. Upea paikka tämä UKK puisto. Saariselällä olemme käyneet kerran aiemmin vuonna 2011 Maaliskuun paikkeilla hiihtelemässä. Urho Kekkosen Kansallispuisto on perustettu 1983. Puisto on Suomen toiseksi suurin Kansallispuisto. Täällä riittää
tunturia tunturin perään ihailtavaksi ja kuljettavaksi.
Paratiisikuru

Paratiisikuru




Alkuperäinen reittisuunnitelma oli Aittajärvi-Sudenpesä-Muorravaarakan ruoktu varaus ja autiotupa-Pälkkimäojan laavu. Päätettiin kuitenkin että ollaan tässä kolme yötä. Raskas oli taival ensimmäisenä vaelluspäivänä ja tuntuu mukavammalta perustaa
leiripaikka pidemmäksi aikaa ja tehdä päiväretkiä lähimaastoon. Turhaan väsyy kun kantaa raskasta rinkkaa jatkuvasti selässä pitkin tuntureita joka päivä. Kevyellä varustuksella pystyy paremmin kuvaamaan ja katselemaan maisemia.
Tänään menemme katsomaan UKK puiston hienointa maisemaa. Paratiisikuru tuolla odottaa tuntureiden sokkeloissa vaeltajia. Aamupalan syötyämme heitän Savotta 906 putkirinkan selkääni. Rinkkaan pakkaan kaksi pientä vesipulloa, kameravarusteet, ruokaa, sadevaatteet, keittimen ja pientä lisävaatetta. Tyhjä Savotta rinkka painaa 2,5 kg ilman ylä kaarta, tämän päivän kokonaispaino lienee noin 8 kg.
Vaimo pääsee reissuun ilman rinkkaa ja on kovin tyytyväinen tähän ratkaisuun.

Paratiisikuru


Kello on 11:45. Rinkka lennähtää tottuneesti ja kevyesti selkään ja matka voi alkaa. sarvijoen reunaa alavirtaan päin tallustelemme. Hieno matala kirkasvetinen joki kivikkopohjineen. Nestehukkaa ei tarvitse täällä jokien ja purojen varsilla kärsiä, senkus vaan kourakuppinsa upottaa raikkaaseen veteen ja juo janoonsa.
Tuli yhtäkkiä mieleen Hero kuutosen akut! Unohdin ne vara-akustot teltalle. Ei auta kun  palata hakemaan ne leiripaikalta. Onneksi muistin tässä vaiheesssa asian kun matkaa oltiin kuljettu vasta parisensataa metriä. Gps jälki-Aittajärvi-Sudenpesä-Paratiisikuru

Sarviojan varaus ja autiotupa


Paratiisikurulle polku vie Sarviojan varaus ja autiotuvan kautta joen yli. Varaustuvan puolella oli muutama vaeltaja ollut yötä ja siinä vaihdettiin pikaiset kuulumiset. Retkikartta: Sarviojan autio ja varaustupa


Joen ylityksen jälkeen on pientä nousua, koska menemme Paratiisikuruun tätä polkua joka kulkee korkeammalla kuin toinen puronvartta menevä polku. Kohta alkaa maisema muuttua
puuston suhteen vähäisemmäksi. Matalia vaivaiskoivuja kasvaa siellä täällä harvakseen ja suurin osa koivuista matelee maanpinnassa. Muutama lyhyt mänty erottuu joukosta. Taivas repeää pilvistä ja auringon lämpö
saa vaimon keventämään vaatetustansa. Paratiisikurulta virtaava puro menee tuossa vasemman käden puolella. Kohta joudumme sen ylittämään kahlaamalla matalassa vedessä. Taas Sievin Light Boot Lance kengät pääsevät maistamaan Lapin raikkaita vesiä. Hyvin nämä jalkineet toimivat vaativissa tunturiolosuhteissa.  Retkikartta: Paratiisikuru

Paratiisikurusssa tauon paikka


Paratiisikurun alkupää avautuu rehevänä vihreänä keitaana keskellä karua tunturialuetta. On tämä ihmeellinen paikka! Puro virtaa mutkitellen kurusta alas kohti Sarvijokea.
Vihreää ruohoa, katajapensaiden rivistöt, lumikenttä jossa käyn kävelemässä ja jättämässä kenkäni jäljet. Ainutlaatuinen paikka joka ei ole ihan jokaisen vaeltajan saavutettavissa, koska tänne on matkaa Aittajärveltä kävellen yli 20 km.
Istumme puron varteen ja juomme kupposet teetä muutaman leivän kanssa. Jälkiruokana rinkasta löytyy kummallekkin pienet muffinssit, suklaata ja pähkinöitä. Näemme ensimmäiset porot vaellusreissullamme. Kaksi poroa lähes törmää taukopaikallemme. Säntäävät kuitenkin pois meidät huomattuaan.

Jatkamme kohti kurun päätyä jossa virtaa pieni vesiputous suuren lumikentän sisään. Ennen tätä, polku nousee korkeammalle ja alhaalla avautuu pieni pyöreä lampi. Paratiisikurun päässä on vielä suurempi lampare jossa käymme kääntymässä.
Kiivetään vielä Ukselmapään suuntaan jokusen matkaa ihastelemaan Paratiisikurua korkeammalta. Kummasti se aika täällä menee nopeasti, nyt on vain lähdettävä takaisin päin leiripaikkaa kohti. Menemme takaisin samaa polkua jota tulimme.
Laitan Hero 6 kameran kuvanvakauttajineen rinkkaan, koska se helpottaa loppumatkan kulkemista, ei tarvitse pitää kädessä kilon painoista mötikkää. 15,6 km tuli päivän matkaksi välille Sudenpesän Varauskammi-Paratiisikuru-Sudenpesä. Lämmin päivä oli! Lämpömittarista katsoin lämpötilaa ja se näytti +28 astetta.
Tehdään iltasella pieni kuvaus reissu Sarvijoen toiselle puolelle kohti ylävirtaa. Käymme katsomassa kahta lampea ja palaamme takaisin telttapaikalle. Reilu kilometrin lenkki siitä tuli. Retkikartta: Illan kuvauskeikka


Lauantai 7.7.2018
Heräämme yhdeksän jälkeen aamulla Sudenpesän maisemilta Urho Kekkosen Kansallispuistosta. UKK puisto kuulostaa hiukan sateiselta teltasta käsin näin aamutuimaan. Kaivan lämpömittarin esille ja katson lukeman joka näyttää +14 astetta.
Aloitellaan leirielämän perustouhut pienen tihkusateen laskeutuessa harmaalta taivaalta. Sen verran on keli viileä, että puen merinovilla kerraston housuosan jalkaan ja fleece takkia päälle. Vaimo on laittanut kevyttoppahousut jalkaansa ja huppu tiukasti päässä istuu ja syö aamiaista.
11:41 saaamme itsemme liikkeelle tänä aamuna. Vaeltelemme Sarvijoen vartta alavirtaa kohti Sarviojan autio ja varaustupaa. Mukavan näköinen on tämä jokivarsipolku. Tihkusade on loppunut vaikka taivas näyttäytyy edelleen harmaana. Gps jälki-Lauantai reissu Sarviojan vartta alaspäin

Vaihdoin Garmin gps laitteeseen uudet akut. Nämä ovat sitten viimeiset täydet akustot! Ladata en gps akkuja pysty täällä erämaassa, mutta virtapankista saan syötettyä laitteeseen tarvittaessa poweria.
Matkan varrella on tullut huomattua ettei kannata liikaa ahnehtia ja juosta kieli pitkällä kohteesta toiseen. Ainakin meille sopii tämä rauhallisempi siirtymätahti ja oleilu samalla leiripaikalla pidempään. Tässä Sudenpesän maisemilla olemme viihtyneet todella hyvin.

Joen varressa kasvaa valtavan kokoinen mänty. On siinä petäjällä kokoa lapin puuksi. Vaimon kädet ei alkuunkaan ylety puun ympäri. sarviojan Varaus ja autiotuvalla ei ole tänään ketään.
Pikainen kurkistus hämärään kämppäään ja matka jatkuu taas jokea seuraten.
Matkan edetessä alkaa tulla kuuma. Heitän päällystakin rinkkaan ja jatkan matkaa teepaidalla ja ohuella pitkähihaisella. Vaimo keventää myös vaatetusta.
Pidämme taukoa joen varrella hiekkatörmällä istuen. Joesta raikasta vettä ja rinkasta pähkinöitä ja suklaata. Näillä pärjää ja jaksaa marssia erämaassa taas hetken.
Tauon aikana tulee vilu puseroon! On taas kaivettava rinkasta takkia päälle. Ilma on viilentynyt taas äkisti, välillä pilvestä esiin tullut aurinko on taas paennut pilven taakse, pudottaen samalla lämpötilaa monella asteella. Retkikartta: Kahvi ja teetauko tulipaikalla

Sarvijoen varrella tulipaikalla


Pidämme tee hetken joen varren tulipaikalla, noin 7 km päässä telttapaikalta. Tässä on epävirallinen nuotiokehä ja kelopuu jossa on mukava istua. Tästä lähdemme takaisin päin suurinpiirtein samaa reittiä.
Iltasella teen kuvausmatkan Sarviojan varteen alavirtaan päin. Vaimo jää telttaan lukemaan kirjaa.

Olemme UKK puistossa Aittajärvellä. Illalla käymme Suomun kolttakentillä ja Snellmanin majalla patikoimassa. Osa 1/5 Videon seuraavassa osassa ylitämme Suomujoen seuraavana aamuna ja lähdemme etenemään kohti Sudenpesän varauskammia.Vaellus erämaassa- Urho Kekkosen Kansallispuisto. Vaellus Lapin erämaassa. Vaellus Lapissa-Aittajärvi


Sunnuntai 8.7.2018
Leirin purkaminen alkaa kuuden jälkeen aamulla. Kahdeksan paikkeilla on leiri purettu, syöty aamupala ja rinkat pakattu. Otan suunnan kompassilla Karnepään huippua kohti.
Tästä on kovaa nousua Sudenpesän takaa tunturin päälle. Pistää vähän puuskuttamaan vaikka Savotta 906 putkirinkka on keventynyt monta kiloa. Arvioin oman rinkan painoksi 20 kg. Vaimon rinkka painaa nyt noin 11 kg. Retkikartta: Kaarnepää tunturi
Näkymät paranee mitä enemmän hikoilee! Puiden pienentyessä alkaa näkymään tunturia joka puolella. Kaarnepään päältä otan suunnan Kuotmuttipäälle. Kohta tulee mutkitteleva polku vastaan ja lähdemme seuraamaaan sitä.
Polku vie Kuotmuttipäälle. Kuotmuttipään huipulta suuntaamme tunturia alas päin Maantiekurun polkua kohti. Myös täältä löytyy polku jota kävelemme eteenpäin. Retkikartta: Kuotmuttipää tunturi

Vaellus Lapin erämaassa- Urho Kekkosen Kansallispuisto Osa 2/5. Erämaavaellus Lapissa jatkuu Suomujoen ylityksellä. Ylitys sujui hyvin ja matkaamme tästä Sotavaaranojalle josta jatkamme kulkua Kaarnepää tunturin kylkeä Sudenpesän varauskammille. Vaellus Lapissa-


Vettä meillä on ainoastaan kaksi puolen litran pulloa. Ei täältä pikku lammista viitsi ottaa vettä, vaan kävelemme suoraan Maantiekurun polulle ja siellä olevalle tulipaikalle. Tästä suunta Aittajärvelle. Kaikki purot ja lähteet oli tietysti Maantiekurun polulla toiseen suuntaan, ja en viitsinyt poiketa
vasemman käden suuntaan olevalle purolle täyttämään juomapulloja, jotka ovat olleet jo tyhjänä kauan. Juomme vasta Suomujoen kirkasta vettä joen ylityspaikalla. Aika moinen jano
oli päässyt tulemaan!
Joen ylitys sujuu ilman kommelluksia ja kuljemme sen muutaman satametriä P-paikalle ja lastaamme rinkat autoon ja painamme Aittajärven kuoppaista tietä melkoisen lujaa. Päivän patikointi oli noin 12 km.  Gps jälki-Sudenpesältä takaisin Aittajärvelle

Sudenpesän maastossa kaikki hyvin. Heitän Savotta 906 putkirinkan selkääni ja nyt siellä on vain alle 10 kg painoa. Päiväretki vie vaeltajat Urho Kekkosen Kansallispuiston parhaimmille paikoilla Paratiisikuruun. UKK puisto näyttäytyy tänään aurinkoisena ja lämpimänä. Saariselkä on mukava paikka ja vieläpä tämä erämaa osa. Vaellus Lapin erämaassa- Urho Kekkosen Kansallispuisto Osa 3/5. Vaellus Lapissa-Paratiisikuru


Mukava oli vaeltaa Ukk puiston erämaa-alueella. Vaelluksen jälkeen peseytyminen puroissa ja jokien raikkaissa vesissä piristivät kummasti väsynyttä kulkijaa. Ruokaa oli hiukan liikaa mukana. Tuoretta leipää jäi kymmenen palasta syömättä (500g)
Pähkinäpusseja 2 kpl(400g) , hiukan puuroaineita ja pieni rasiallinen voita oli myös turhaan matkassa. Hyvä on tietysti olla ruokaa mukana, vaikkapa yhden päivän annokset, mutta Sudenpesän perusleiristä ei ole kuin reilu 10 km matkaa Aittajärvelle jossa on auto parkissa, joten ylimääräiselle ruualle ei ole tarvetta rinkassa turhan painona olla.
Yhden varavirtapankin olisi voinut jättää kotiin ja sittenkin olisi virtaa ollut ihan riittämiin ja tarpeeksi varastossa. Painaa se virtapankki kuitenkin 250 grammaa.

#finnishnature-Erämaa seikkailu jatkuu! Päiväretki Sarviojan varaus ja autiotuvan kautta jokea(Sarvijoki) seuraten myötävirtaan.Vaellus Lapin erämaassa- Urho Kekkosen Kansallispuisto-Saariselkä. Osa 4/5. Lauantai 7.7.2018. UKK puisto-#päiväretki-


Sään puolesta oli tuuria kun ei suuremmin satanut. Pientä tihkusadetta yhtenä aamuna ja sekin loppui saman tien. Lämpötila oli vaeltamiseen myös sopiva. Vaelluksen lämpöisin päivä oli Perjantai 6.7.2018 kun lähdimme päiväreissulle Paratiisikuruun.

Vaellusreissun viimeinen päivä alkaa varhain aamusta. Leirin purkaminen, aamupala ja rinkan pakkaus, siinä sitä on aamun touhuja. Lähdemme Sudenpesän varaus kammin pihapiiristä oikaisemaan tuntureiden yli. Kaarnepää ja Kuotmuttipää tunturit. Vaellus Lapin erämaassa- Urho Kekkosen Kansallispuisto-Saariselkä. Osa 5/5. Sunnuntai 8.7.2018. UKK puisto-#päiväretki-Polkujuoksu-


Lämpö kipusi reilusti yli kahdenkymmenen, lämpömittarin näyttäessä parhaimmillaan +28. Onneksi tuuli vilvoitti matkaa tunturin laidalla. Tästä on taas mukava lähteä kotiin suunnittelemaan uusia reissuja.

Vaellus UKK puistossa kesällä 2018. Aittajärveltä lähtö ja poikkeaminen Sotavaaranojalla. Sotavaaranojan tulipaikalta patikointi tuntureiden yli Sudenpesän varauskammille jonne perustimme telttaleirin. Retki Paratiisikuruun oli unohtumaton elämys sään suosiessa vaeltajia. Kyllä erämaassa on mukavaa vaeltaa ja olla.
Erämaata etsimässä- Urho Kekkonen National Park-Erämaavaellus-Paratiisikuru-Retkeily Suomen Lapissa.
Cattails by Kevin MacLeod  http://freemusicarchive.org/music/Kevin_MacLeod/Thatched_Villagers/Cattails_1621
Attribution 3.0 Unported (CC BY 3.0) https://creativecommons.org/licenses/by/3.0/
Maanmittauslaitoksen avoimen tietoaineiston lisenssi 16.1.2015 alkaen https://www.maanmittauslaitos.fi/avoindata-lisenssi-cc40