Vaelluksen lähtöpaikaksi olen valinnut Aittajärven joka sijaitsee Urho Kekkosen Kansallispuistossa.
Lämmintä on +8 astetta ja keli on puolipilvinen.
Hiljaista on näin kesän kynnyksellä Aittajärven parkkipaikalla, autoja on parkissa vain viisi.
Päivän tavoitteena on edetä Muorravaarakan autio ja varaustuvalle jonne on matkaa reilu 20 km.
Heitän selkään savotta 906 putkirinkan joka painaa 25 kg. Perus rinkanpainoni on 20 kg ja siihen ruuat päälle. En ole mikään kevytretkeilijä. Panostan enemmän leirielämän mukavuuksiin ja ruokailuun. Teen kesän ja syksyn aikana Lapissa 10-12 vaellusta erämaissa ja Urho Kekkosen Kansallispuistossa.
Tavoitteena on kuvata Urho Kekkosen Kansallispuistoa kattavasti.
Tähän Google karttaan merkitsen kaikki retki ja vaelluspaikkani. Klikkaa sinistä pallukkaa niin pääset katsomaan paikkaan liitetyn videon.
Tässä Trailmap kartassa näkyy Urho Kekkosen kansallispuistossa käymäni paikat.
Kuutuantie Aittajärvelle oli hyväkuntoinen ja Saariselältä matka kesti autolla 55 minuuttia.
Näin alkukesästä tien liikenne on vielä vähäistä ja se näkyy tiessä olevien kuoppien vähäisessä määrässä.
Siirryn parkkipaikalta Suomujoen kahlaamolle metsän kautta polkua pitkin. Tästä ei tule kävijälaskuriin merkintää koska se laskuri sijaitsee heti siinä puomin jälkeen, josta kulkee tie Aittajärven laavulle.
Heitän rinkan selästä maahan ja vaihdan kahlauskengät jalkaan. Vesi on kylmää ja virtaus on aika kova.
Ennen joen ylitystä kannattaa rinkan lantiovyö ja rintaremmi avata, sekä löysätä hiukan hartiaremmejä. Tämä siksi, jos sattuisi kaatumaan joessa niin pääsee rinkasta eroon helpommin.
Aittajärven kahlaamo
Aittajärven kahlaamolta matka jatkuu.
Jatkan matkaa Maantiekurun polkua pitkin. Polku on tuttu ja tästä olen kulkenut useita kertoja, joten karttaan ei ole tarvetta vilkuilla.
Kohta tulee vastaan poroportti ja sen jälkeen käännyn vasemmalle menevälle polulle Vetämäkurun laitaa Kuotmuttipäälle tulipaikan kohdalta. Tulipaikka on merkitty karttaan vaikka siinä ei ole ollut puuhuoltoa vuosiin.
Kapuan viimeiset metrit Kuotmuttipäälle josta avautuu upeat, osin lumen peittämät tunturit.
Tässä on pakko pitää kuvaustauko.
Kuotmuttipää
Kuotmuttipäältä siirryn Kaarnepäälle jossa näkyy pieniä lumilaikkuja. Täällä on viileämpää kuin Kuotmuttipään huipulla.
Istun hetkeksi kivelle ja ihailen lumisia tunturinrinteitä.
Tästä suuntaan sarviojan autiotuvan polulle. Polun alku on jyrkkää ja pieniä irtokiviä on syytä varoa jottei kengänpohja pääse luistamaan.
Sarviojan autiotuvalle vievä polku.
Garmin GPS laite näyttää Aittajärveltä Sarviojan autiotuvalle 12,2 km. siirryn autiotuvan puolelle keittelemään teetä ihan omassa rauhassa kun ei täällä ole ketään muita.
Kello näyttää kolmea ja matkaa on taas jatkettava jos meinaa tänään ehtiä Muorravaarakan autiotuvalle.
Ylitän sarvijoen sievin kevytsaappailla ja jatkan Paratiisikurun polulle.
Sarviojan autiotupa
Sarviojan vessarakennukset
Paratiisikurussa on vielä talviset olosuhteet. Kestää vielä kauan kun täällä pihlaja kukkii ja Paratiisikuru näyttää parhaimman puolensa.
Paratiisikuru
Paratiisikuru
Paratiisikuru
Paratiisikuru
Paratiisikurusta on jyrkkää nousua Pirunportin suuntaan vievää polkua joka on lähes lumen peitossa.
Pirunportissa näyttää olevan lunta metri kaupalla ja siksi menen Ukselmapään reunaa myöten Pirunportin ohi.
Pirunportti
Pirunportin jälkeen on pelkkää alamäkeä Muorravaarakan autiotuvalle. Vaikka polku on kivinen niin matka taittuu nopeasti. Ylitän Muorravaarakanjoen Muorravaarakan keittokatoksen kohdalta joka sijaitsee autiotuvalta 200 metriä ylävirran suuntaan. Vettä on alle polven ja pohjassa ei ole juurikaan hankalaa kivikkoa.
Muorravaarakanjoen ylitys kahlaamalla.
Muorravaarakka autio ja varaustupa.
Anterinmukka autiotupa
On Sunnuntai aamu Muorravaarakan telttaleirissä. Muorravaarakanjoki tuossa teltan vieressä kohisee ja virtaa. Eilinen vaellus tänne kesti 10 tuntia ja oli aika rankka. Nyt sitten vain syömään aamupalaa ja laittaa teltta kasaan ja pakata rinkka. Tämän päivän vaellus on lyhyt pätkä Anterinmukan autiotuvalle. Kilometrejä noin 10.
Polku kulkee Tiuhtelmakurun reunamilla ja tarjoaa hienoja näkymiä Pirunportin ja Lumikurun suuntaan.
Tiuhtelmakurulta näkymää Pirunportille
Saa vielä hetken kiivetä kunnes on Muorravaarakan Purnuvaaran laidassa ja pääsee laskeutumaan Kaarreojan varrelle. Kaarreojan varsilla on mukavannäköistä leiri ja taukopaikkaa vaikka kuinka.
On myös lumisia kohtia polulla.
Kaarreojan varsilla
Kaarreojan polulla on mukava taivaltaa ja kohta näkyy Anterinmukan autiotupa ja sauna Anterijoen rannalla. Pystytän telttani autiotuvasta ylävirran suuntaan kauaksi autiotuvasta. Autiotuvan puolella on muutama vaeltaja.
Käyn keittämässä perunat autiotuvassa. Syönnin jälkeen lämmitän saunan. Nyt voi rauhassa saunoa kun ei ole paljon muuta väkeä.
Leiripaikka Anterinjoen varrella.
Kyllä se yö taas meni ihan mukavasti teltassa nukkuessa ja kuunnellessa Anterinjoen ääntä.
Aamupalaa ja valmistautuminen päivän retkeen.
Tänään käyn Maalpurinojan vesiputouksella.
Anterinmukka autiotupa
Lähden matkaan ja käyn ensin katsomassa Rovapää tunturin huipun. Sateen tihuutus alkaa vähän ennen tunturin huippua. Joudun pukemaan sadeasun. Tunturin huipulla on kova tuuli joka riepottelee rinkan sadesuojaa ja se irtoaa muutamia kertoja. On se hilkulla ettei koko sadesuoja lähde karkuun pitkin tunturinrinteitä.
Täältä on nyt lähdettävä aika nopeasti pois. Tuuli on kylmä ja sade tulee vaakatasossa suihkun tavoin.
Rinkan sadesuoja ei edelleenkään pysy rinkassa ilman pitelemistä.
Lopulta joudun ottamaan sadesuojan käteen ja tulen puolijuoksua tunturilta alas liukkaassa kivikossa.
Hiukan alempana tuulen voima laantuu ja saan taas laitettua rinkan sadesuojan paikoilleen.
Rovapää tunturin huipulla.
Rovapään laidalla
Maalpurinojan vesiputous on hieno vaikka keli ei yhtään ole suosiollinen. Sataa tihuuttaa ja se taas vaikeuttaa putouksen kuvaamista. Tulen kyllä uudestaan tänne joku toinen kerta paremman kelin vallitessa.
Maalpurinojan vesiputous
Retken päätteeksi lämmitän saunan ja syön. Siirrän vielä tässä iltasella leirini takaisin Muorravaarakan autiotuvalle. Seuraavana aamuna lähden palaamaan takaisin kohti Aittajärveä.
aamulla on taas aika kylmä ja kalsea keli, +4 astetta.
Ylitän Muorravaarakanjoen taas keittokatoksen kohdalta. Kenkien vaihto ja jalat jääkylmään veteen. Onneksi kahlausmatka on lyhyt ja käy nopeasti.
Hiki kastelee paitaa kun tässä tallustaa pitkää nousua Pirunportille saakka. En mene Pirunportista läpi, kierrän sen vasemman kautta Ukselmapään reunaa pitkin.
Lumipyry Pirunportilla
Paikallinen miesvaeltaja tulee Samaan aikaan juuri ennen Pirunporttia Muorravaarakalta. Hän on unohtanut puhelimensa autoon ja lainaan omaani, että hän pääsee soittamaan kotijoukoillensa.
Kohta saamme niskaan lumipyryn rajun tuulen saattelemana. On se taas nopeaa tämä Lapin tuntureiden sään vaihtelut. Lumisade loppuu saman tien kun on alkanutkin.
Lumisateessa Pirunportilla, paikallinen vaeltaja
Kierrän Paratiisikurun ylhäältä läheltä Hattupää tunturia. Matka hiukan lyhenee kun ei mene Paratiisikurun polkua pitkin. Teetauon pidän sarviojan autiotuvalla. Kartassa autiotuvan kohdalla lukee Sarvijoen autio ja varaustupa, mutta tuvan seinässä on kyltti jossa on nimenä, Sarviojan autio- varaustupa.
Pidän hetken tauon Sarviojan autiotuvalla ja jatkan matkaa Aittajärvelle. Yksi vaeltajamies käy autiotuvan pihassa. Juttelemme hetken ja mies jatkaa taas vaellustansa.
Tästä on Aittajärvelle matkaa noin 12 km ja heti on kova nousu Kaarnepää tunturille.
Lopuksi taas kahlaus Suomujoen ylitse Aittajärvellä. Matkaa tuli 22,6 km Muorravaarakan autiotuvalta Aittajärvelle.
Aittajärven kahlaamo
Vaellusvideoita Lapista
Lapissa Ruska-aikaan Hammastunturin erämaassa. Käymme Suivakkojärven autiotuvalla, Appistunturin huipulla ja Rahpesoaivi tunturilla 9-11.9.2022.
Tänään on hieno päivä Saariselällä kun pääsen taas aloittamaan vaelluksen Urho Kekkosen Kansallispuistossa. Lapin erämaa kutsuu jälleen. Tämän vaellukseni aloitan Raja-Joosepin parkkipaikalta joka on aivan Luttojoen ylittävän riippusillan lähellä.
Kiskon painavan Savotta 906 putkirinkkani auton takapenkiltä ja asetan sen puuta vasten odottamaan selkään pääsyä. Rinkalla on painoa 28 kg. Vaelluspäivän tavoitteeksi olen asettanut Anterinmukan autiotuvan jonne matkaa tulee yli 30 km. Saa nyt sitten nähdä mikä se lopullinen tavoite sitten on.
Vielä viime hetken tarkistukset rinkasta, jotta kaikki vetoketjut ovat kiinni ja rinkan huipulla oleva teltta on tukevasti kiinni. Nyt sitten vain rinkka selkään ja kohti Suomujoen riippusiltaa. Kun riippusiltaa ylittää painavalla rinkalla, alkaa silta huojumaan puolelta toiselle. Samaan aikaan korkealla keikkuva yläpainoinen rinkka tulee hiukan jälkijunassa aiheuttaen vastaliikkeen joka saa askeleet horjumaan kuin humalaisella.
Keskinopeus on tipahtanut hiukan ja on nyt 5,8 km/h.
Luttojoen toiselta puolelta alkaa hyvä tieura jota pitkin rajavartiosto liikkuu mönkijöillä. Tätä uraa on helppo ja nopea edetä ja vauhtini onkin ripeää. Alkumatka ei tarjoa maisemien puolesta mitään elämyksiä. Tämä on vain mekaanista jalkojen nostelua ja siirtymistä seuraavalle paikalle. Alkumatkasta keskinopeuteni on 5,9 km/h. Kohta olen jo aivan rajavyöhykkeen reunalla. Tästä jos kaatuu vasemman käden suuntaan tieuralta niin yläkerta menee rajavyöhykkeen puolelle, joka on ehdottomasti kielletty paikka.
Matkanteko käy vaivattomasti eikä edes rinkka tunnu painavalta. On siihen kantamiseen jo hyvin tottunut kun näitä vaellusreissuja on tullut tehtyä kesän aikana useita.
Ensimmäisen tauon pidän 9 Km kohdalla. Keskinopeus on tipahtanut hiukan ja on nyt 5,8 km/h. Rinkka selästä ja hetkeksi istumaan puuta vasten. Vettä kannan mukana puolisen litraa jonka juon tauon aikana pois. Syömisen tarvetta ei vielä ole, koska olen aamupalan syönyt 6:30 ja nyt kello on 10:21.
Ylilompololammen lähellä olevalla tulipaikalla oli muutama miesvaeltaja. Olivat olleet Lapin erämaassa jo viikon. Suunta heillä oli sama kuin minulla, mutta ei ne nuoret miehet perässä pysyneet kun nostin kytkintä ja laitoin kaasun pohjaan.
Kolmisen kilometriä käveltyäni alkaa takaa kuulua mönkijän ääniä. Kaksi rajavartijaa pysähtyy kohdalleni.
Harrijärvellä olen Klo 11:45 ja siellä näkyy muutama Rajavartiolaitoksen rakennus. Pidän Harrijärven rannalla pidemmän lepotauon ja keitän teetä ja syön leipää, pähkinöitä ja suklaata. Tässä on hieno taukopaikka mäntykankaalla ja tunturinäkymällä. Edellisen tulipaikan porukka saapuu saman järven rantamille kalastus mielessä kun itse istun teekuppi kädessä hiekkaisella kankaalla taukoa pitämässä.
Hirvaspäänpalon tulipaikalla on tuttuja vaeltajia ja yksi pariskunta ruuanlaittopuuhissa. Aiemmin näkemäni miehet lähtivät aiemmin Harrijärveltä matkaan ja ovat nyt täällä ruuanlaittopuuhissa.
Kolmisen kilometriä käveltyäni alkaa takaa kuulua mönkijän ääniä. Kaksi rajavartijaa pysähtyy kohdalleni. Toinen rajamies jää varmistajaksi istuen mönkijässään hiukan taaempana. Ylempiarvoinen alkaa kyselemään minulta matkan päämäärää, väsymystä ja muuta vastaavaa. Tästä vielä muutama kilometri kävelyä ja olen Lähellä Saunaharjua jonka vieressä sijaitsee Rajavartiolaitoksen vartiopaikka. Tästä kohtaa käännyn oikealle menevälle uralle joka menee Anterin pyöräparkin laavulle.
Loppumatkalla on muutamia purojen ja jokien ylityksiä jotka menee saappailla kahlaamalla.
Anterin pyöräparkin laavulla pidän lyhyen tauon. Tänne oli matkaa 25,7 km. Syön muutaman näkkileivän ja teen suolatankkauksen. Alkuperäinen suunnitelma oli olla yötä tässä laavun luona, mutta ei ole kyllä mikään houkutteleva leiripaikka tässä. Jatkan matkaa Anterinmukan autiotuvan suuntaa. Loppumatkalla on muutamia purojen ja jokien ylityksiä jotka menee saappailla kahlaamalla.Kaarreoja on viimeinen vesistönylitys ja tästä otan kompassisuunnan suoraan kohti Anterinmukan autiotupaa. Matka lyhenee tällä tavalla viisisataa metriä jos olisin kiertänyt polkua pitkin vaaran reunaa.
Hetkessä olen kävellyt Anterinmukkaan oikoreittiä pitkin ja istahdan keittokatokseen ja kaivan GPS laitteen rinkan pikkutaskusta esiin.31,3 km tuli päivän vaellukselle mittaa. Liike keskimäärin 5.5 km/h. Aika liikkuessa 5 tuntia ja 38 minuuttia. Aika pysähdyksissä 2 tuntia ja 10 minuuttia. Liike keskimäärin 4 km/h. Kello on 16:35. Kyllä oli aika rankka reissu vaikka ei nyt ihan kaikki voimat kuitenkaan huvenneet.
Anterinmukan autiotupaa kutsutaan toisellakin nimellä. Keskon kämppä on nimi jota eränkävijät ja lapinkulkijat käyttävät tästä hienosta kelohirsisestä tuvasta. Tupa sijaitsee Anterinjoesta hiukan korkeammalla. Anterinmukan sauna on aivan joen rannassa. Tupa on rakennettu 1965 ja sauna 1967.Tuvalla on iso terassi jossa on hyvä istua jykevillä penkeillä. Heti kun avaat ulko oven tulee vastaan tuvan keittiö jossa ruuan laitto onnistuu kätevästi kaasukeittimellä. On siinä jätetty myös vanha alkuperäinen puuhella paikoilleen, mutta poistettuna käytöstä.
Anterinmukassa ei näy muita vaeltajia juuri nyt. Tuvan puolella on kahdessa petipaikassa makuupussit levitettynä. Lähden alas saunalle. Laitan saunan ja vesipadan alle tulet. Pesuvettä näkyy olevan saavit täynnä. Istun saunan kuistilla katselemassa Anterinjoen virtausta ja odotan saunan lämpenemistä. Saunassa on pehmeät miedot löylyt. On kyllä mukava istua lauteilla ja huuhtoa lopuksi päivän hiet Anterinjoen vedellä pois. Uimapaikkakin löytyy ylävirran puolelta jolla on syvyyttä 1,9 metriä. Muuten joki on matala ja sen pystyy helposti ylittämään kahlaamalla.
Ilta kun saapuu, niin alkaa vaeltajia tulemaan Anterinmukkaan. Kohta on muutamia telttoja pystyssä keittokatoksen lähettyville. Oman telttani laitan hiukan kauemmaksi toisen tulipaikan lähettyville omaan rauhaan.
Keitän perunat autiotuvan keittiössä. Rankan päivän jälkeen jauhelihakastike perunoiden kanssa maistuu ja täyttää energiavarastot.Heräsin Keskiviikkoaamuna 6:30. Teltassa oli aamulla lämmintä +6 astetta ja untuvamakuupussissa tarkeni hyvin. Aamukuvaukset, ruokailu ja telttaleirin purku, siinä aamun ohjelmaa.
Kello on hiukan yli yksitoista tänään Anterinmukan leiripaikalla josta lähden jatkamaan vaellustani. Vongoivan kammi on tämän päivän kohteeni.
Matka kammille ei ole pitkä, noin 10 km. Tänään ei ollut mitään kiirettä ja sain kaikessa rauhassa puuhastella ja kuvailla Anterinjokea ja lähimaisemaa. Joudun karttaa vilkaisemaan ja katsomaan mitä reittiä meinaan kulkea, vaikka se lopullinen reitti muotoutuu yleensä matkan aikana.
Tästä lähtee mönkijänura joka seuraa Anterinjokea ylävirran suuntaan. On yleensä helppo edetä näitä uria pitkin vaikka joskus ura on paikoitellen kivikkoinen. Pidän heti alkumatkasta reipasta vauhtia, mutta en voi vastustaa vasemmalla puolellani virtaavaa Anterinjoen veden kohinaa. Kohta rinkka lepää vahvan koivun kyljessä ja istun joen penkalla katselemassa Pikku Reutupää tunturia. Joki on tässä kohtaa leveä ja helposti ylitettävissä saappailla.
Jatkan mönkijänuraa taas eteenpäin pari kilometriä ja siirryn Anterinjoen toiselle puolelle. Jatkan vaellusta Kielitunturin laitaa korkeuskäyrää seuraten. Korkeuskäyrää seuraamalla matkasta tulee hiukan pidempi eikä ole tarvetta kiivetä ylämäkeen painavan rinkan kanssa.
Kielitunturin laidalta onkin hienot näkymät Anteripää tunturille. Taukoja pidän tiheään ja nytkin istuin ihailemassa syksyistä tunturinäkymää lapin erämaan rauhassa.
Nyt on jätettävä korkeuskäyrän seuraaminen ja on laskeuduttava alemmaksi Kielitunturin rinteeltä jos meinaa mennä polulle joka vie Vongoivan kammille. Siinä se polku menee pienen kurun pohjalla Sihverinlakopään ja Reututunturin välissä.
Tästä on Vongoivan kammille noin kahden kilometrin matka. On helppoa kulkea valmista polkua kun ei tarvitse suunnistaa eikä väistellä vahvaoksaisia tunturikoivuja joita riittää tunturin laidoilla.
Vongoivan kammilla ei näy muita vaeltajia, ainoastaan yksi tunneliteltta on pystyssä tulipaikan vieressä. Pieni puuvarasto on lukittu ja polttopuut ovat kammin varanneiden asukkaiden käytössä.
Kammille on kyllä tulossa kaksi vanhempaa rouvaa jotka olivat yötä Anterinmukan autiotuvassa. Istun tuumailemaan tulipaikalle ja keitän teetä. Siinä teetä juodessa tulee kaksi vaeltajaa Vongoivanjoen reunaa tännepäin. Siinä on tämän teltan omistajat palaamassa Vongoivan räystäältä. Vaeltajat purkavat telttansa ja tekevät ruokaa jatkaakseen matkaansa Anterinjoen tulipaikalle joka on tuossa alle viiden kilometrin päässä.
Seuraavaksi on vuorossa telttapaikan hakeminen. Teltalle löytyy hyvä paikka tulipaikan läheltä Reututunturilta laskevan puron vierestä. Muutaman kerran telttaa kääntämällä paikallaan löydän parhaan paikan.
Teen ruuan ja lähden käymään näin iltasella vielä Reututunturilla. Matkaa tunturin huipulle on noin kaksi kilometriä ja ehdin tehdä reissun ennen kuin pimeys laskeutuu Vongoivan laaksoon. Ensimmäisen kivikasan kohdalla gepsin korkeus näyttää 671 metriä, mutta tuolla sadan metrin päässä on vielä toinen kivikasa. Kumpi mahtaa olla Reututunturin korkein huippu? Käyn toisella kivikasalla ja siellä se korkein huippu on 672 metrin korkeudella.
Vongoivan kammin puuvajan varusteiden säilytyslaatikko on tungettu täyteen kaikenlaista muoviroskaa.
Seuraavana aamuna herään jo ennen kuutta. Aurinko siellä nousee tunturin takana eikä vielä paista tähän telttaleirin kohdalla.
Lämmintä on näin aamulla +8 astetta. Aamupalan laittoa, teltan purkaminen, tavaroiden pakkaus rinkkaan ja kuvaamista, siitä se taas koostuu päivän aloitus.Vongoivan kammin puuvajan varusteiden säilytyslaatikko on tungettu täyteen kaikenlaista muoviroskaa. On sitä taas ollut kaikenlaista typerää retkeilijää liikkeellä. En voi käsittää kuinka vaikeaa on kantaa tyhjiä muovipakkauksia, tölkkejä ja muuta romua maastosta pois kun ne on jaksanut sinne kantaa rinkassaan. Sama homma tuon folion kanssa! Sitä löytyy lähes jokaisesta nuotiopaikasta erämaassa.
Rinkan pakkaus käy jo rutiinilla ja jokaiselle tavaralle on oma paikkansa. Vielä nopea vilkaisu karttaan, rinkka selkään ja sitten vain jalan nostelua ja matka jatkuu Vongoivanräystäälle.Seuraan ensin Vongoivanjokea alavirran suuntaan kilometrin verran ja siitä muutan suuntaa vasemmalle Vongoivatunturin alarinteille. Suuren kuusen alta löytyy puinen kannellinen laatikko jonka sisällä on paistinpannu, alumiinikattila ja pullo jossa vihreää nestettä. Laatikon pohjassa ja sivulla on myyrän mentäviä jyrsittyjä aukkoja. Lienee ollut jonkun pidempiaikainen leiripaikka?
Vongoivan tunturinrinteessä pidän hetken tauon ja keitän teetä. Tässä sitä on mukava istua ja kuunnella erämaaluonnon ääniä. Korppi siellä taivaalla joskus liihottaa ja lapin pikkulinnut pensaissa ääntelevät tuulen suhistessa tunturilla. Tuolta alhaalta kuuluu Vongoivajoen ääni vaimeana. Joki kerää voimaa siihen laskevista puroista ja laskee vetensä Jaurujokeen neljä kilometriä etelämpänä.
Lähestyessäni Vongoivan räystästä, jostakin kuuluu selvästi ihmisten puhetta. Muutaman sadan metrin päässä näkyy kulkevan 3-4 vaeltajan ryhmä. Kohta kuuluu muutama pillin vihellys. On ilmeisesti yksi ryhmästä "kadonnut" ja kohta näenkin yksinäisen vaeltajan menevän muusta ryhmästä erillään.
Sama vaeltajaporukka saapuu Vongoivan räystäälle hetken päästä.
Vongoivan räystäällä kuvaan kaikki mahdolliset paikat kolmella kameralla. Keli on hyvä ja näkyvyyttä on pitkälle.
Tästä suunnistan Tyyrojan varteen jossa on polku joka vie Tahvontuvalle.
Matkalla Tahvontuvalle vastaan tulee ulkomaalainen mies kantaen vesipulloa kädessä. On varmaan tekemässä päiväreissua Vongoivanräystäälle Tahvontuvalta.
Tahvontuvalla on kaksi miesvaeltajaa jotka pakkailevat tavaroitansa ja ovat lähdössä Siulanruoktun autiotuvalle. Tahvontuvan saunassa on parhaillaan pariskunta ja odotan että sauna vapautuisi.
Hyvä tuuri, että sauna on valmiiksi lämmin ja voi mennä suoraan päivän hikiseltä taipaleelta makoisiin löylyihin.
Tarkoitukseni oli olla tällä paikalla yötä, mutta muutan suunnitelmaa ja lähden syömisen jälkeen jatkamaan matkaa Siulanruoktun autiotuvalle. Tällä tavoin saan lyhennettyä seuraavan päivän pitkää matkaosuutta viidellä kilometrillä.
Astelen pitkiä osittain lahoja portaita pitkin kohti Siulanruoktun autiotupaa. Olen menossa syömään iltapalaa Jaurujoen varrelle. Teltan laitoin pystyyn autiotuvalta noin kolmesataa metriä ylärinteeseen. Tupa on rakennettu 1955. Rakentajana oli Suomen latu.
Siulanruoktun autiotuvassa on ollut sauna, joka purettiin 1972 ja samalla tuvalle tehtiin perusteellinen remontti.
Onneksi tässä kohtaa on kaadettu suuri mänty yli virran jota pitkin on helppo suorittaa ylitys.
Aamulla herään teltasta ennen viittä. Pitkä on matka taas mennä syömään tuonne alas Jaurujoen varteen. Se on ainoa vesipaikka täällä Siulanruoktulla.
Aamupalan jälkeen leirin purku ja rinkan pakkaus. Täytyy vielä tutkia karttaa ja hahmotella reittiä Muorravaarakkaan.
Saavun Hammaskurun autiotuvan pihaan. Täällä ei näy yhtään vaeltajaa. Keitän autiotuvassa vettä ja juon teetä tuvan kuistilla.
Hammaskurun kautta Keinopään reunaa Anterinjoen latvoille. Hammaskurun mönkijänuran jälkeen käännyttäessä kohti Keinopää tunturin laidalle, polku on hyvin näkyvissä. Kohta se kuitenkin katoaa kunnes taas tulee näkyviin.
Pidän ruokatauon Anterinjoen latvoilla olevalla pienen lammen rannalla.Kyllä se syöminen virkistää ja taas jaksa jatkaa vaellusta. Tästä menee hyvä ja selkeä polku Muorravaarakkaan asti. Tuolla näkyy jo Pirunportti vähän ennen Akanhärkäkurua. Akanhärkäkurulla heitän rinkan maahan ja käyn tekemässä kuvaukset.
Muorravaarakkaan tulee matkaa 23,5 km. Nyt kyllä väsyttää! Lepään hetken autiotuvan terassilla. Laitan teltan pystyyn ja menen lepäilemään ja keräämään voimia. Alkuperäisenä reittisuunnitelmana oli mennä Kiertämäjärven autiotuvalle seuraavaksi yöksi. Muutan suunnitelmaa ja menen Muorravaarakanjokea alavirtaan Jyrkkävaaran autiotuvalle. Ennen Jyrkkävaaraa on Harrijoen ylitys. Joki ei ole leveä, mutta syvyyttä on liikaa jotta Sievin saappailla siitä yli menisi.
Onneksi tässä kohtaa on kaadettu suuri mänty yli virran jota pitkin on helppo suorittaa ylitys. Ylitystä helpottaa kovasti pienempi kelopuu joka on laitettu suuren männyn vierelle alemmaksi.
Jyrkkävaaran autiotuvalla on kaksi vaeltajaa jotka ovat juuri lähdössä jatkamaan matkaansa. Pidän pienen kuvaustauon tuvalla ja jatkan matkaani. Mietin seuraavan yön telttapaikkaa jostakin Suomujoen/Luttojoen rannalta. Päästyäni Luttojoelle päätänkin jatkaa matkaa suoraan autolle. Lopuksi vielä Kiertämäjoen ylitys ja reissu on tehty.
Perjantai 15.3.2019 lähdemme reissuun Nokialta ennen puoltapäivää ja suuntana on Sallatunturi. Kaikki tavarat on pakattu jo edellisenä päivänä valmiiksi ja nyt ne pakkaan autoon. Poikkeamme Virroilla kylässä ja siitä Lappajärvelle yöksi. Lauantai 16.3.2019. Tuli nukuttua ihan kohtuu unet, noin 6 tuntia. Klo 7:45 auton nokka osoittaa kohti pohjoista ja matka alkaa. Vaimo saa toimia kuskina ja ajaa Ylivieskaan asti jossa myös auton tankkaus. Lappajärven tie oli osittain jäinen ja polanteita paikka paikoin. Ylivieskasta eteenpäin keli oli jo kohtuu hyvä vaikka lämpömittari näytti muutaman asteen plussaa. Taivalkosken ABC asemalla pidimme taukoa ja siinä söin termoksesta hernekeittoa ja eväsleipiä. Vaimolle iski migreeni ja hän joutui menemään auton takapenkille huilaamaan koko loppumatkan ajaksi. Jo ennen Taivalkoskea ajokeli muuttui huonompaan suuntaan räntäsateineen. Kuusamon jälkeen Käylän paikkeilla lumisade hiukan lisääntyi ja näkyvyys heikkeni. Tien penkalla oli lähes 10 cm lunta eikä penkkaa tahtonut erottaa ojasta millään. Oli ajettava keskitietä ja hidastettava kun autoja tuli vastaan. Meni siinä muutama hurja ohi vaikka itse ajoin 80 km/h vauhtia. Perille päästiin kellon ollessa 16:30. Avainta lähdettiin hakemaan sitten väärästä osoitteesta! Siinä oli sekaannusta mistä se avain noudetaan. Soitto vuokraajalle ja saimme ajo-ohjeet mökille. Hyvät oli ohjeet, mutta ei sattunut olemaan kynää millä merkitä muistiin tiennimiä ja suuntia. Sallatunturiin päin suunta ja sieltä löytyi tie jonka piti viedä mökille. Käännyin tielle jossa oli reilusti lunta eikä auton jälkiä. Pysäytin auton tien reunaan ja aloin jo epäillä meneekö tämä tie sinne mökille ollenkaan? Löin navigaattoriin mökin osoitteen jonka vaimo kaivoi papereistansa. Navi käski kääntää auton ympäri ja suunnata Sallatunturin suuntaan. Meinasi vielä auto jäädä lumeen kiinni kun oli etupyörä tipahtanut tieltä pois. Loppujen lopuksi navigaattori ajatti ihan väärään paikkaan ja se ensimmäinen tie oli sittenkin oikea josta tie kiemurteli Pyhäjärven pohjoispäähän. Kyllä mökin vuokraajan pitäisi saada selkeät ohjeet mistä avain haetaan ja mikä on mökin osoite. Avain löytyi ovesta ja se ei meinannut lähteä lukkopesästä irti. Sai sitä kauan nytkytellä ja suostutella irtoamaan. Samaa vikaa oli myös naapuri mökin lukossa, näin kertoivat sen asukkaat. Loppujen lopuksi vaati 3 soittoa vuokraajalle ennen kuin pääsimme varmistumaan että olemme oikeassa mökissä. Mökissä on alakerrassa nukkuma syvennys ja yläkerrassa parvi. Päätettiin tehdä peti alakerran kapeaan sänkyyn. Keskellä yötä (2:30)kuitenkin vaihdoimme pedin yläkerran parvelle koska alakerran sänky oli turhan kapea ja yhtenäinen patja heilui kun kylkeä käänsi. Sauna on aivan huippuluokkaa, hyvä ilmanvaihto ja makeat löylyt. Edellinen asukas ei ollut muistanut tyhjentää roskakoria ja se hiukan tuoksahteli nenään. TV antenni vaati hiukan tarkkuutta ja säätöä. Se oli pöytämalli ja tarkka siitä omasta suunnastaan että TV kuva näkyy. Tässä sitä ollaan Pyhäjärven pohjoispäässä josta avautuu näkymää tuntureille. Sallatunturin laskettelurinne myös näkyy tuolla kaukana kilometrien päässä. Rauhallinen mukava paikka viettää lomaa.
Sunnuntai 17.3.2019. 10:45 saavumme Sallan Koulukeskuksen P-paikalle josta lähtee valolatu Sallatunturi keskukseen. Tämä on ensimmäinen hiihtopäivä. Aamulla oli satanut muutama sentti märkää lunta. Lämpömittari näytti +2 asteen verran. Itsellä on Bilteman 65 rinkka selässä ja vaimolla pieni reppu. Rinkkaan olen pakannut SonyAX100E 4K videokameran, puukon pitovoidetta, hanskat, lämmintä vaatetta ja muutaman litran vettä. Vaimon repussa kaksi pientä termospulloa ja muuta tarpeellista kampetta. Lähdemme etenemään tätä valolatua pitkin Marjavaaran kautta Kalliojärven autiotuvalle. Latukone on ajanut ladun, luisto ja pito on ihan hyvä ladun ollessa mukavan pehmeä hiihtää. Tätä hyvän luiston aikaa ei kuitenkaan kestä kauaa. Kohtaa on suksen pohjassa pitoalueella lumikertymiä ja meno alkaa hidastumaan. Joutuu jopa turvautumaan puukkoon ja sillä raapimaan jäätyneet kohdat pito alueelta pois. Tällä ladulla saa hiihtää myös koiran kanssa. Koiralatu menee Sallatunturille ja sieltä takaisin Koulukeskukselle. Kalliojärven autiotuvalla(Päivätupa) pidimme taukoa ja joimme kahvit ja teet ja söimme eväsleivät. Autiotupa sijaitsee pitkän ja kapean järven rantamaisemassa korkealla kalliolla. Tuvalle päästäkseen on hiihdettävä erämaalatua noin 400 metriä suunnasta josta tulimme. Latu jatkuu Kalliojärven päivätuvan jälkeen vielä reilun kilometrin, kulkien Kalliojärven jäällä josta lähtee Kalliolammen rantoja kunnes yhtyy konelatuun. Pois lähtiessämme tupaan tuli pariskunta ja siinä vaihdoimme kuulumiset.
Suunta kohti Sallatunturia jonne oli vielä matkaa 8 km. Sallan hiihtokeskuksesta sitten valolatua takaisin Koulukeskuksen P-paikalle. Raskas oli keli hiihdellä eikä aurinkoa näkynyt taivaalla. Päivän hiihto oli 29 km.
Maanantai 18.3.2019 On satanut taas reilu 5 senttiä uutta lunta. Keli on hiukan plussan puolella ja odotettavissa on jälleen luisto-ongelmia, näin voisi jo tässä vaiheessa päätellä. Lähdetään Sallatunturi hiihtokeskukseen autolla. Jätämme auton parkkiin liikuntakeskuksen viereen. Heti parkkipaikalta hiihdellessä kohti latua tuntuu olevan ihan kohtuullinen luisto. Latuja ei ole ajettu koneella ja kohta pitoalueelle takertuu aika kasa märkää tavaraa. Ei tästä nyt mitään tule! Luovutamme ja käännymme takaisin 800 metrin päästä. Tässä hiihto yrityksessä meni aikaa 40 minuuttia. Palaamme kämpälle juomaan kahvit ja teet. Kuvaan Hero 6 kameralla sisätilat ja hetken levon jälkeen lähdemme kävelylle. Tarkoituksena oli käydä Pyhäjoella jonne matkaa kämpältä on vajaa kilometri suuntaansa. Lähdettiin kuitenkin suuntaamaan Sallan keskustaan päin. Tästä menee valaistu pyörätie sallaan asti. On leveä ja hyvin hoidettu vaikka nyt siinä on melkein viisi senttiä uutta lunta. Ei tästä ole kuin 5 km keskustaan käveltävää. Käymme katsomassa salpalinja muistomerkkiä ja Sallan kirkkoa. salpalinja panssarieste kivet pääsee juuri näkemään kun kiipeää suuren lumikasan puoleen väliin. Sallan kivikirkko on hieno ja varsinkin sen kellotorni joka nousee korkeuksiin kapeana ja ohuena suippona rakennuksena. Lunta on hiljalleen satanut koko kävelyreissun ajan. Volvo pyöräkuormaaja aukaisee meille paluutien ja nyt on vaivatonta tallustella takaisin kämpille.
Matkalle tuli mittaa 10,1 km ja aikaa kului 2 tuntia ja 36 minuuttia.
19.3.2019 Tiistai Valmistaudumme suurin toivein tänään hiihtoreissuun ainakin sään puolesta. Pakkasta on näin aamusta -2 astetta eikä luntakaan ole satanut ylettömän paljon, vain sentin luokkaa. Pitovoidetta olen laittanut suksenpohjaan vain kerran tällä reissulla. Kertyy pitoalueelle väkisinkin jäätä ja pito on näin taattu jo liiaksikin. Kello näyttää 9:40 Sallatunturi keskuksessa kun olemme sukset jalassa ja ladulle menossa. Auton jätimme tuttuun paikkaan Sallan liikuntakeskuksen viereen. Latu on juuri vedetty ja suksi toimii toistaiseksi vallan erinomaisesti. Matkataan tänään Ruuhitunturille. Ruuhitunturilla on latukahvila ja autiotupa. Suuntaamme suoraan tunturin huipulle näkäalatornille. Hienot näkymät Venäjälle asti täältä korkeuksista, tunturia tunturin perään pitkälle asti. Laskettelu alas takaisin latukahvilan sivuitse Lehtoaavan kodalle jossa pidimme ruokatauon. Pieni kota jossa tulisija. Täällä ei ollut ketään muita hiihtäjiä eikä edes hiillosta tulisijassa. Kohta saapui pariskunta kodalle ja mies sytytti tulet. Rinkasta uudet kuivat hiihtohanskat käteen ja meno taas maistui mukavalta. Sallan Poropuisto oli seuraava kohde. Poroja reet perässä ja husky vetokoiria, siellä niitä oli runsaasti. Tästä vain nopeasti ohi, kun ei oikein kiinnosta nämä turistipaikat. Porot olivat virkeän näköisiä mutta koirat sen sijaan makoilivat kieli pitkällä huohottaen rättiväsyksissä.
24 km oli tämän päivän lenkki. Keli oli edelleen raskas ja hiihto tuntui jäsenissä. Mökissä laitoin paikalliset Sallan puikulaperunat tulille ja paistoin palan painikkeeksi kanaa.
Keskiviikko 20.3.2019 Tänään tehdään Kaunisharjun kierros joka on 14 km. Sallatunturi keskukselta lähtö, liikuntakeskuksen P-paikalta. Pakkasta on -5 astetta ja hiihtokeli vallan mainio ja luistava. Vaimolla on pieni reppu selässä jossa on vettä. Oman rinkkani jätin mökkiin. Aamulla nousin ylös 6:10. Hiihtoreissun jälkeen kävimme Sallan keskustassa kaupassa. Iltapäivällä tee ja kahvihetken jälkeen vielä hiihto erämaalatua pitkin. Mökin läheltä lähtee kelkkaura syvälle metsään ja käymme katsomassa minne se mahtaa mennä. Ladulle päästyämme se jakaantuu kahteen uraan. Menemme oikeanpuoleista pitkin joka menee Pyhäjärven jäälle. Siinä on pieni alamäki ennen järven jäätä ja laskun puolivälissä jää minun sauvani jumiin oksiin. SIinä rytäkässä irtoaa koko sompa sauvasta! Onneksi sen somman löysin ja painoin takaisin omalle paikallensa.
Käännymme jäältä takaisin ja palaamme urien risteyskohtaan josta jatkamme matkaa toista suuntaa kohden. Reissun pituus 5,4 km ja matka aika 1 tunti ja 20 minuuttia. Iltaruokana jauhelihakastiketta ja Sallan puikulaperunaa.
Torstai 21.3.2019
Tänään taas suunta Sallatunturiin Kaunisharju lenkille. Vähän lyhyempi kuin eilen mutta loppumatka eri kohdasta. 14.9 km ja 2 tuntia matkalla pituutta ja kestoa. Tänään ei ollut mukana mitään kantamuksia eikä juomista.
Iltapäivällä pieni kävely (2,2 km) Kävimme katsomassa Pyhäjärven laskujokea (Pyhäjoki)
Perjantai 22.3.2019 Tänään on viimeinen hiihtopäivä, huomenna on suunnattava takaisin kotiin Nokialle. Ajetaan auto tuttuun paikkaan Sallatunturin liikuntakeskuksen parkkiin. Yön aikana on satanut 10 senttiä uutta lunta ja pakkasta on parisen astetta. Aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta ensimmäistä kertaa koko reissun aikana. Keli on mainio! Latu on ajettu aamulla ja suksi kulkee mainiosti eteen ja pito on hyvä. Suuntana on Ruuhitunturi. En sitten muistanut laittaa GPS laitetta päälle lähtiessä! Muutama kilometri siinä meni "hukkaan" Lassin laavun kautta Kalliojärvelle ja siitä matka jatkuu Ruuhitunturille. Tarkoituksena on käydä Kalliojärven päivä/autiotuvalla mutta matka tyssää jo alkuunsa, kun se lumi taas tarttuu suksen pohjaan kuin terva! Kalliojärvelle vievää erämaalatua ei ole kukaan tänään hiihtänyt. Pääsen kuitenkin kuvaamaan reitin parhaimpia kohteita täältä suunnasta. Ruuhitunturilla on nyt mahtavat näkymät laajasti koko tunturialueelle ja myös Venäjän puolelle. Lähdemme laskemaan Ruuhitunturilta pitkää laskua Hangasjärven laavun suuntaan. Matka joutuu nopeasti kun on vajaa 5 km pelkkää laskettelua.
Lauantai aamu näkyy olevan lumisateinen. Ajokeli surkea! Kuusamoon asti lumista tietä ja sen jälkeen on tiessä sulat urat. Oulun paikkeilla tiet ovat jo täysin lumettomat.
